Eilen siis viimeiset treenit ennen Tornion reissua. Luonnollisesti jännitti, miten Tuittu reagoi Niihamassa lauantaisen jäjiltä. Reagoihan se :( Ei pystynyt jäämään lähtöön ja oli muutenkin aika paineessa.

Treenit menivät siis höntsäilyksi, jossa keskityttiin vain hyvään fiilikseen. Kun Tuittu vaan pääsi lähdöstä, se kulki ihan ok. Vähän se kyllä tuntui oudolta, eikä irronnut normaalisti. Ekalla kerralla se myös roiskaisi puomin kontaktin, vaikka siellä oli siis palkkakin! Luulen, että sekin johtui ainakin osittain ahistuksesta.

Tein tänään treenejä vetäessäni puomia vielä muutaman kerran. Edelleenkään Tuittu ei ollut täysin vapautunut, mutta puomit se teki ihan hyvin.

Ajatukset viikonlopusta ovat tällä hetkellä todella ristiriitaiset. Koko kevään on ollut tosi varma olo ja onnistumisten myötä itseluottamus korkealla. Nyt jännittää sekä Tuitun lähdössä pysyminen (Mitä jos se karkaa ja ylittää lähtöviivan? Mitä jos se karkaa ja lähtee menemään?), puomin kontakti ja Tuitun vauhti (Mitä jos se on ihan vässykkä?). Tiedän, että pitäisi nyt vaan väkisin blokata viimeisen viikon tapahtumat mielestä ja mennä niinkuin on menty tähänkin asti. Niinkuin me osataan! Toivon, että kunnon kisamatka ja melko totaalinen paikkakunnan vaihdos auttaa pään nollaamisessa sekä koiraa että ohjaajaa :)

Jotta reissuun lähteminen olisi varmasti tarpeeksi stressaavaa, Katilta oli lohjennut tänään pala hampaasta ja ennen tien päälle Katin pitäisi siis päästä hammaslääkäriin. Voiko olla huonompaa tuuria?! Nyt kuitenkin pakkaamaan... Aamulla selvinnee, mitä lähtemisen kanssa tapahtuu.