Torstaina pidettiin ihan lepopäivä, tehtiin vaan lyhyet hihnalenkit. Tänäänkin hihnalenkkeiltiin vielä päivä, mutta illalla Luu pääsi treenaamaan ja radanvarteen juoksemaan. Tuittukin oli tietty mukana, ja vähän sekin innostui spurttailemaan.

Alkuun tehtiin paikallaolot valkkuryhmäläisten kanssa. Istuminen pari minsaa, hyvin. Soile kävi vapauttamassa Lorun Luun vierestä kesken, mutta Luu ei tätä juuri reagoinut.

Makuussa oltiin rivissä tokavikana. Palkkasin edellisen käskyn aikana istumisesta. Omalla käskyllä ei sitten laittanut päätä maahan...?! "Autoin" sitten vähän. Hyvin pysyi, oltiin vaan pari minsaa. Nostossa päätin käyttää kurre-käskyä, että saisin nousuun terävyyttä. Se tuli Luulle vissiin vähän yllätyksenä, eikä meinannut nousta.

Tein vielä erikseen platziin menoja hillumisesta. Jätti edelleen välillä päätä pystyyn. Onkohan tämä nyt jotain sekoilua siitä, kun kaukoissa on treenattu nimeen omaan pään ylös jättämistä... Käskyt on tietty eri, mutta kuitenkin. Hmph. Seuraillaan.

Oma setti treenattiin Lorun jälkeen. Aloitettiin ohjatun suunnilla, joita on tehty se hurja kerta joskus ikuisuus sitten. Nyt kaksi lähetystä oikealle raadolle. Ihan hyvin, ei juminut merkilläkään niin pahasti.

Seuraamista. Lämmittelyksi pikkupätkä normaalia, joka tuntui tosi hyvältä. En huomannut edes kysyä, miltä näytti, mutta ei painanut eikä roikkunut. Sitten sitä hidasta, jossa Maiju sai taas naksuttaa. On vissiin parempaa, mutta ylemmäs saisi peppu vielä nousta. Korjaili kyllä jonkun verran itse.

Ja tunnari. Kapulat n. kolmen metrin päässä, itse olin jossain metrin päässä. Meni vähän liian isolla vaihteella ohi kapuloista, palasi ja alkoi työskennellä ihan hyvännäköisesti. Nosti kuitenkin väärää, josta ärähdys. Mietti ehkä sekunnin ja jatkoi sitten hommia - nätisti, ja toi oman. Uusinnalla ei härkkinyt vääriä, mutta kun ei heti löytänyt omaa (ehti tarkastaa oikeastaan kaikki muut, oma oli reunassa), tuli eteentuloon kysymään lisäohjeita. Kun niitä ei tippunut, palasi kapuloille ja löysi sen omankin sitten. Muutamia kyselyoireita tämä puuttuminen on aiheuttanut, mutta en ole niistä huolissani, kun Luu pystyy kuitenkin jatkamaan hommia omatoimisesti. Muuten suunta on ollut oikein hyvä. Kiitos Sirkelle rohkaisusta!

Loppuhässäkässä tehtiin vielä maahanmenoja, noutoa, kaukoja ja ruutua.

Maahanmenoja peruutellen, vähän enemmän vauhtia ja etäisyyttä mukana. Ei reagoinut joka kerta käskyyn ja muutaman jätti vajaaksi. Pääosin kuitenkin ihan hyviä.

Noutokapulan nostoja ensin metallilla, sitten puisella. Heittelin ja kävin korjaamassa vain, jos kapula jäi ihan hämärästi. Metallilla keskittyy hyvin, mutta kuten arvelinkin, puisella ei malta niin hyvin. Eka puinen oli ihan vaakatasossa. Lähti kaartamaan taakse, mutta nappasi edestä. Seuraavat jäivät pystympään, ne nosti hyvin.

Kaukoista tehtiin vaan M-S-M-vaihtoja. Ärsyttävästi hytkäyttää maahan mennessään niitä takajalkoja, jos en ole ihan lähellä. Tein näitä loppuhöntsäilyissä vielä peruuttamisen kautta ja näytti aika kivalta. Tarvis saada se paino taakse, nyt Luu venyttää seisomaan nousussa liikaa eteen ja jää turhan etupainoiseksi.

Ruutua ei ollut suunnitelmassa, mutta kun oli väliaitaa purettuna ja täysmittainen ruutu tehtynä, niin otettiin sitäkin. Kävin taas näyttämässä ja jäin ensin oikealle puolen, ehkä pari metriä ruudusta. Tämä oli aika täydellinen. Piti sitten koittaa uudestaan. Nyt jäin vasemmalle ja aavistuksen kauemmas. Luu veti luunmitan yli takarajasta. Tätä en palkannut. Seuraava oli parempi, mutta oli takarajan päällä. Mietin hetken, mitä teen ja Luu ehti korjata oikeaan paikkaan. Palkkasin sitten.

Tuitulla oli tylsät treenit. Ehdittiin me pikaisesti höntsäillä lopuksi. Ja paikallaoloissa se taisi saada piilossaolijoilta vähän namia :) Luun loppuleikit loppuivat siihen, kun se nappasi mulle käsivarteen hammasrivistön kuvan. Toppatakin, fleecen ja pitkähihaisen läpi. Jos taas ensi kerralla muistaisi tähdätä leluun.