Olin järkännyt täksi viikonlopuksi taas aika tiiviin kisarupeaman. Launtaina oli vaan yhdet kisat tosin, kolme starttia Turussa. Päätin tällä kertaa valmistautua paremmin ja kävin aamulla Luun kanssa jäljestämässä.

Tallasin Sääksjärvelle 430-metrisen paljon kulmia sisältäneen jäljen. Kuusi keppiä. Nippa nappa tunnin ehti vanheta.

Janalla (vaan n. 15 m) hulluna säätöä. Ensin lähti vinoon, kutsuin pois ja korjasi sitten kyllä. Lähti takajäljelle ja meni liinanmitan verran, ois varmasti mennyt pidemmällekin. Sieltä takaisin ja vielä vähän hyörimistä ennen kuin päästiin jäljelle. Kokeilin nyt testin vuoksi antaa Luun jäljestää mahdollisimman löysällä liinalla ja mennä omaa vauhtiaan. Väkisin toki sitä vähän jarrutin, kun en päässyt niin lujaa. Paitsi pari pätkää, kun liina tippui kädestä ja juoksin vaan hulluna perässä...

Jäljen päällä Luu pysyi yllättävän hyvin, kulmissakin vaan ihan asiallista tarkistelua. Vaan niin se vauhti vei, että kepit eivät sitten nousseet :/ Kaksi keppiä nosti ihan itse, yhden, kun kutsuin takaisinpäin tiputettuani liinan kädestä. Yhden nostin itse, ihan reitillä oli kyllä. Vikalla kepillä yritin jopa auttaa Luuta ja palattiin kerran takaisinpäin, mutta samalla kaahotuksella meni ohi, joten se siitä sitten.

No, ehkä vähän edes pääsi purkamaan itseään ennen agikisoja. Siellä se ainakin oli hyvä!

Tuomarina sattui olemaan taas Heidi Viitaniemi. Oli ihan mukavat radat.

Ekalta agiradalta kun tulin maaliin, niin oli ihan epäuskoinen olo. En keksinyt, mitä virheitä siellä olisi tullut (paitsi keinu, jonka tuli tosi sivusta), mutta ei ollut semmoinen olo, että ois tehnyt nollan. Tai mistäs sen tietää, kun Luun kanssa tehdään niitä niin harvoin :D Piti ihan odottaa, että tulos ilmestyi taululle. Ja nollahan se oli!!! Keinu oli tosiaan huono, samoin aa, ja ennen puomia jouduin vähän kalastelemaan. Muuten meni ihan kivasti. Ja Luun kanssa oli kiva mennä <3 Päästiin palkinnoillekin, oltiin toisia Elinan ja Omien jälkeen. Ei tullut kuin kolme nollaa :o Silloin harvoin, kun onnistutaan, niin onnistutaan jostain syystä usein just niillä radoilla, joilla tulee tosi vähän nollia.

Hyvä meininki jatkui seuraavalla radalla. Uskalsin tehdä alussa persjätönkin, vaikka se pelotti. Puomilta Luu karkasi, hupsista... (Muista seuraavissa kisoissa!) Sain tehtyä ohjaukset kahdella seuraavalla esteellä, mutta sitten ennakoin vähän liikaa ja Luu ehti empiä hyppyä. Siitä kielto muuten puhtaalla radalla :/

Hyppäri oli hullun hauska, maalissa melkein nauratti. 16 estettä, pituutta en muista, mutta ihanneaika 31 sekuntia. Nopeimmat meni n. 23 sekuntiin :D Mikähän on muuten virallisissa kisoissa nopein ikinä suoritettu rata? Tääkin selvitettiin noin vaan! Päätykuvion vastakäännöksessä Luu kääntyi yllättävän hyvin, jouduin korjaamaan linjaa seuraavalle hypylle ja hyppäsi sen väärään suuntaan. Sain sieltä pelastettua pyörähdyksen kautta oikeaan suuntaan, mutta harmillinen ajanmenetys. Ois ollut kiva nähdä, mihin olisi ehtinyt ilman tuommoista kökköä. Ja ois tietty ollut ihan kiva saada vaikka hyppy-serti ;) Nyt oltiin seitsemänsiä, tällä radalla niitä nollia sitten tulikin 15. (Niin, ja olen todellakin tyytyväinen nollasta!)

Mutta me siis tehtiin kaksi nollaa, ja melkein tripla, tosta noin vaan. On tää hassu laji. Välillä menee muutama kymmenen starttia ilman yhtään nollaa. Vitosia, vikan riman pudotusta, sikahyviä hyllyjä ja tunteita lähes flowsta silkkaan epätoivoon. Ja sitten yhtäkkiä, ihan yhtä hyvillä tai huonoilla suorituksilla tulee KAKSI nollaa. Ja sitten vielä harmittelee, kun tupla, tripla ja sertikin jäivät niin pienestä kiinni... :D Hassu laji. Ja pitkälti siksi niin huippu.

Luun melkein-tripla

Kati teki Inton kanssa nollan keskimmäisellä radalla. Jos vertaa nyt vaikka taannoisiin Rauman kisoihin (joissa tehtiin yhteensä 12 starttia ja nolla nollaa), niin täähän oli siis varsin onnistunut reissu. Sukuun nolla joka radalta :)