Sää senkuin lämpenee, jee! Eilen illalla pakkasta oli enää pari astetta, ja kun vielä päästiin treenaamaan uuteen, hienoon, tilavaan halliin, jossa oli toistaiseksi vasta yksi kenttä kahdelle kentälle varatussa tilassa, niin kelpasi treenata :) Kaiken kruunasi tietenkin vieraileva kouluttaja, eli päästiin kuukausittaiseen Harjun Jarin rääkkiin. Ainut treeni-illan iloa laimentava seikka oli tieto Suomen pelin alkamisesta klo 22... No, jälkikäteen senkään missaaminen ei harmittanut tippaakaan.

Treeneissä sen sijaan sattui vähän ikävämpi juttu, kun Tuittu kompuroi okseriin ja tuli kunnon kuperkeikalla ihan niskoilleen :( Ei tietenkään näyttänyt satuttavan, mutta täytyy yrittää saada se fyssarille asap. Tänä aamuna tein sille sivutaivutuksia heti ensimmäisenä kun se oli noussut. Niihin se taipui ihan hyvin, mutta kun houkuttelin sitä venyttämään selkää, se venytti musta vähän huonosti, silleen muodon vuoksi. Lenkillä se on kuitenkin ollut ihan reipas ja liikkunut rennosti, joten en usko sen olevan ainakaan ihan kamalan kipeä.

Ennen kuperkeikkaa oltiin ehditty jo juosta ja tehtiin senkin jälkeen vielä pari pätkää. Radalla oli alkuun useampi takaakierto ja pyöritys, mutta loppuradalla sai luukuttaa. Ensimmäinen yritys selvitettiin melkein loppuun, jossa vein Tuittua liian huolimattomasti toiseksi viimeisenä olleeseen putkeen ja se tuli ohi. Alku oli kyllä tosi huono ja siihen puututtiinkin ensimmäisenä. Jari neuvoi viemään kurvit yhdellä kädellä, mikä tuntui alkuun aika vieraalta, mutta toimi kyllä kivasti. Varsinkin semmoinen valssi-takaakierto -hässäkkä oli jotenkin hassu viedä niin, mutta kun sain koordinaatit kohdalleen, Tuittu luki ohjausta ihan hyvin.

Mulle tosi vaikea kohta oli puomin jälkeinen pyöritys ja takaakierto. Ajoin koiraa koko ajan väärille linjoille ja annoin turhaa tilaa. Tämäkin saatiin kyllä paranemaan, mutta sen verran jäi vielä kaivelemaan, että voisi koittaa joskus ottaa uudestaan.

Ennen loppu"suoraa" oli pimeään putkeen vienti, jonka olin suunnitellut ihan vaan heittämällä. Ennen omaa vuoroa päätin kuitenkin vaihtaa ohjauksen pakkovalssiksi ja aika ex tempore tempaisin vielä persjätön putken jälkeen. Siihen nähden, että en ollut harjoitellut tätä ollenkaan, se toimi aika näppärästi...

Luullakin oli huippuhauskat treenit. Otin sen alkuun halliin hengailemaan, että saisi vähän purettua energiaansa pitkän päivän jälkeen. Lea tuli kuitenkin seuraamaan treenejä ja lupautui ystävällisesti Luun hoitotädiksi mun ja Tuitun treenien ja valmistautumisen ajaksi. Kiitos Lea, ja eiköhän se käsi jossain vaiheessa parane :D

Luu sai vähän treenaillakin pikkujuttuja. Otin pätkiä seuraamista tarkoituksella Tommin ja Satiaisen radan aikana. Luu ei häiriintynyt parin normaalin äänekkäästä menosta yhtään vaan keskittyi oikein hyvin :) Vähän myös leikittiin narulelulla ja tehtiin siivekkeenkiertoa sekä kolmen hypyn suoraa (yksi rima maassa, muissa ei ollenkaan) lelupalkalla. Parin tunnin jälkeen Luukin alkoi jo vähän rauhoittua ja kotona se meni heti ruuan jälkeen nukkumaan melkoisen tyytyväisenä.