Sunnuntaina oli taas Tuulian koulutus valkkuryhmälle. Niin poikki kuin viime kerralla olinkin, otin paikat taas molemmille koirille... Jostain syystä nyt jaksoin ihan hyvin, vaikka rata oli vauhdikas tälläkin kertaa. Ehkä en mennyt niin pitkiä pätkiä kerralla.

Nipsun vuoro oli ensin. Alku sujui aika kivasti. Ensimmäinen yllättävä haaste tuli aalla, josta Nipsu tuli monta kertaa liikkeen mukana ohi! Se oli jo menossa, mutta kääntyi vielä pois, kun lähdin spurttaamaan eteenpäin persjättöön. Olen joskus ennenkin huomannut, että kontaktin hakeminen tuolla läpijuoksutuskäskyllä ei ole niin vahva kuin vanha kiipee-käsky.

Vaikein kohta radassa oli varmaankin aan jälkeisen kuvion liikkuva valssi. En ole kyllä koskaan osannut näitä. Pelkään, että koira ei käänny ja jään liikaa kiinni ponnistuspaikan merkkaukseen. Lisäksi en osaa kääntyä sulavasti kolmella liikkuvalla askeleella, vaan peruutan ja teputan. Ja silloin se koira ei tietty käänny. Koin pienen valaistumisen siitä, miten rohkeasti siinä pitää vaan mennä, joten näitä pitää kyllä päästä treenaamaan! Valssi on agilityn vaikein ohjaus, siitä olen vakuuttunut edelleen.

Positiivisen huomiona pitää mainita, että Nipsu lähti putken jälkeiseen leikkaukseen tosi hyvin. Ei kieltänyt kertaakaan, vaikka olin välillä myöhässäkin. Heh, joudunkohan vielä poistamaan leikkaukset epämukavuusalueelta... ;)

Puomin jälkeisen takaakierron tein ensin niistolla niin, että persjätin puomilla. Sain sen verran etumatkaa, ettei Nipsu joutunut odottamaan kontaktilla kovin kauaa, mutta treenattiin siihen silti vippausta. Siinä piti säätää omaa liikkeellelähtöä nopeammaksi, jotta saatiin Nipsu kääntymäään tiukasti. Nipsu myös luki hypyn turhan itsenäisesti ja kääntyi hypylle liian tiukasti, vaikka yritin vetää sitä. Mutta ihan kivasti toimi. Puomilla Nipsu taas sotki pysähdyksiä ja läpijuoksuja. Ensin pysähtyi hyvin, mutta yhtäkkiä alkoi mennä läpi... Sen jälkeen pysähdys taas hidastui.

Lopussa ehdin vielä ihan kevyesti persjättöön, mitä en olisi tutustumisessa uskonut. Vikalla pätkällä töksähdettiin kuitenkin vielä kahdelle vikalle hypylle. Nipsuhan reagoi tosi herkästi liikkeeseen, ja kun lähdin jarruttamaan kovasta vauhdista, se kielsi tokavikaa. Oli vaikea saada tehtyä rytmitys tarpeeksi pehmeästi, kun oli kaahottanut kentänmitan täysiä, mutta kyllä se siitä sitten.

Kivaa oli! Nipsun kanssa on kyllä hauska mennä, kun alan vähitellen oppia luottamaan sen estehakuisuuteen ja uskallan olla varmistelematta liikaa :)

Videolla vikat pätkät, kun otettiin uudestaan alusta.

Sitten Luun kanssa. Vähän enemmän töksähdeltiin, mutta päästiin taas pätkissä loppuun asti (36 estettä). Lähinnä rimoja tippui. Varsinkin pakkovalsseissa tms., joissa lähden itse vastakkaiseen suuntaan, lentää edelleen herkästi.

Luun kanssa se liikkuva valssi oli vielä vaikeampi, koska mä ihan yksinkertaisesti pelkään sen tulevan jaloille. Tuulia vakuutti, että ei se tule, kun vaan teen valssin ajoissa valmiiksi. Lentää ja valuu kyllä, mutta se ei haittaa, kun en ole siinä vaiheessa enää sen linjalla. Päätin kyllä, että nyt mä treenaan näitä niin paljon, että varmasti uskallan!

Myös Luu luki samaisen putken jälkeisen leikkauksen joka kerta. Pakko erikseen mainita näitä positiivisia huomioita :)

Päällejuoksu ja nurkkahypylle lähetys olivat myös hankalia. Nipsun kanssa tuommoisessa pitää vähän levittää, ettei Nipsu livahda jälkimmäisen hypyn taakse. Maksi taas ajautuu automaattisesti niin pitkälle, että tuota vaaraa ei ole. Sen sijaan Luun kanssa piti uskaltaa tehdä päällejuoksu tarpeeksi tiukalle linjalle, muuten en saanut sitä nurkkahypylle. Lisäksi tässä lensi molempia rimoja, varsinkin nurkkahypyltä. Tämän kuvion lopussa tuli aina vähän kiire pakkovalssille, mutta kivasti Luu siihen tuli, kun meni vaan ja teki.

Vippaus saatiin Luunkin kanssa toimimaan ihan hyvin. Ja niin vain tempaisin senkin kanssa persjätön ennen vikaa putkea! Ekalla yrityksellä iski paniikki, enkä uskaltanutkaan, mutta sitten onnistui ja rimatkin pysyi. Huisia! Harmi, kun tätä ei ole videolla.

Vikat pari minuuttia halusin käyttää vielä siihen liikkuvaan valssiin, mutta ei sitten päästykään sinne asti. Ensin palkkasin aata, kunhan sain Luun pysymään siellä ;) Oli vähän liukas, lähti persjättöön... Sitten Luu alkoi olla väsy ja rimat lenteli. Lopulta oli pakko tehdä pelkkä saksalainen, että sai palkattua yhdestä pysyneestä rimasta.

Luun videolla alkutreenin pätkiä.