Ei satanut tänään, ei. Capreilla mentiin ja se kannatti.

Kolmosten tuomarina oli tänään Sari Mikkilä. Sarilla on musta aina ollut kivoja ratoja, joten ennakko-odotukset olivat positiiviset. Itse asiassa päätin ennen kisoihin lähtöä, että tästä tulee hyvä päivä. Joskus, kun johonkin oikein kovasti uskoo, se toteutuu. Joskus ei, mutta se ei nyt sovi tähän blogikirjoitukseen.

Ekalla radalla tuli rimoja ja kieltoja. Kaksi kieltoa ja yksi rima, jos tarkkoja ollaan. Heti kakkosen pakkovalssi töksähti ja sama meno jatkui maaliin asti. Ei löytynyt flowta, eikä oikein minkäänlaista rytmiä. Luu tuntui keskittymättömältä ja oli tosi kiinni mussa. Keskittyneenä se lukee paremmin rataa. Reenattiin sitten lähinnä kontakteja. Ne olikin ihan jees, mitä nyt aalla pysähtyi maahan.

Luu C

Toisella radalla tuskailin alkua, koska Luun tykkilähdöt ja puomi tyrkyllä. Päädyin tekemään kakkoselle vastakäännön, vaikka se tuntui liioittelulta. Kaikki muut näyttivät tekevän sen ihan vaan pienellä rytmityksellä, jos silläkään, ja aloin melkein hannaroida. Onneksi pidin pääni, sillä vastakäännöksellä sain Luuta paremmin hanskaan heti alusta ja loppuradan se kulki kuin enkeli <3 Oli tosi kiltti ja taitava! En osaa sanoa, oliko rata hallittua kaaosta vai silkkaa flowta, mutta kamalasti en siitä muista. Ja eikö hallitun kaaoksen ja flown raja ole loppujen lopuksi aika häilyvä?

Voitettiin <3 Tuo kaunis ilta-aurinko kruunaa videon. Se fiilis! Joskus aurinko todellakin paistaa risukasaankin.

Me saatiin serti. Mä ansaitsin siiderin. Luu ansaitsi uuden lelun. Onneksi varastosta löytyi korkkaamaton, ei oltais ehditty lelukauppaan.

IMG_9245-normal.jpg