Tokoja lähikentällä. Istuminen on edelleen vaikeaa, niin idarissa kuin kaukoissakin. Perusasennot ovat sentään vielä jossain kuosissa, kop kop.

Ensin seuraamisen askelsiirtymiä. Pääasiassa sitä, ettei yrittäisi tunkea jalkojen väliin... Eikä onneksi enää yrittänyt.

Idaria, istuminen yllättäen vikana. Tein neljällä sivulla, järjestys istumisen kannalta pirullinen S-M-S-I. Eikä tietenkään istunut... Taas hinkattiin hetki. Kerran myös istui seisomisen.

Merkkiä ihan pelkiltään. Yritin fiksailla sitä paikkaa, mutta Luu ei tajuu... Menee ensin merkin viereen (ja on suorassa) ja korjauksella siirtää tassut merkin taakse, mutta kääntää samalla kropan vinoon. Nämä ovat sen mielestä ainoat vaihtoehdot. Pyörimisleikissä kuumuu ja turhautuu ja alkaa äännellä. Parhaat oli semmoisia, joissa toinen tassu oli merkin kohdalla ja toinen sivussa. Aika viilaustahan tämä on, mutta toisaalta sen ei uskoisi olevan koiralle näin vaikeata :D

Luoksetulo kokonaisena. Tosi huono stoppi :( Tein kuitenkin suunnitelman mukaan loppuun asti, mutta sen jälkeen oli pakko tehdä pari kertaa pelkkää stoppia. Olenko joskus maininnut, että VIHAAN tätä liikettä...? Kaukojen ohella. Ja idarin. Ja mitä näitä nyt on. Mutta silti ehkä eniten tätä. Kestän paljon paremmin koiran osaamattomuuden kuin huonon asenteen, ja stopissa kyse on nimenomaan asenteesta. (Ja molemmissa tapauksissa vika on tietenkin huonoissa treeneissä...)

Loppuhuipennuksena niitä kaukoja. Mikä järkytys. Tein yhden kisamaisen sarjan ja jätin Luun viivan päälle istumaan. Edestä katsoen se näytti pompsahtavan vain vähän, mutta viiva kertoi karun totuuden - se oli liikkunut ainakin kilometrin. No, jonkun 30 cm. Ja tämä on paras, mihin tällä hetkellä pystytään. Sen jälkeen hinkattiin vaan tekniikkaa, pääasiassa sitä hemmetin seiso-istua. Nyt kääntyi ärsyttävästi takapalkalle ja teki muutenkin tosi pompsahdellen. Ihan läheltä onnistuu.

Tietääpähän, mitä hinkkaa taas koko talven. Sais nyt vaan sen yhden nimeltämainitsemattoman jutun pois alta, niin mikäs siinä sitten treenatessa ;)