Viikonloppu kului odotetussa Vappu Alatalon hyppyseminaarissa. Nyt ollaan taas vähän fiksumpia ja muutamat asiat Luun agilitykoulutuksen suhteen loksahtivat paikalleen. Toisaalta tieto lisäsi tuskaa siitä, miten hirveän kamalasti tässä lajissa on asioita, jotka pitäisi ottaa huomioon. Ajat ovat muuttuneet siitä, kun Tuitunkin kanssa aloitettiin. Ja hyvä niin!

Lauantain ohjelma alkoi luennolla, josta olin tyylikkäästi myöhässä. Mutta en tainnut missata mitään erityisen olennaista. Käytiin läpi perusasioita koirien fysiikasta ja hyppäämisestä. Mitä kaikkea koiran pitääkään osata tehdä oikein hypätessään, ja mitä kaikkea hyötyä sen osaamisesta on.

Käytännön harjoitukset aloitettiin set pointilla. Vappu katsoi koirien hyppyä ensin yhdellä speed bumpilla / rimalla ja matalalla okserilla. Luun kohdalla ei tullut mitään erityisiä huomioita. Se teki vissiin painonsiirron ihan hyvin, eikä tekniikassa ollut huomautettavaa. Okseri sille tuli vähän yllärinä, mutta eipä se ole semmoista ennen nähnytkään. En muista tietenkään yhtään, mille korkeuksille tässä mentiin, mutta maksimissaan rima oli jossain 30 sentissä. FB-kaverit näkee tästä videonkin, kiitos Maijulle :)

Sitten tehtiin perussarjaa kuudella esteellä. Meillä oli tässä speed bumpit. Luu suoriutui tästäkin pätevästi. Vappu kehui, että se osasi rytmittää askeleensa tosi hyvin, vaikka teki sarjan lujaa. Viimeisellä toistolla bumpit olivat siksakkina vinossa. Ei saatu perussarjallekaan mitään spesifejä treeniohjeita, mutta muiden treenejä seuratessa mieleen jäivät ainakin oman sijainnin vaihtelu ja jossain vaiheessa oman liikkeen liittäminen mukaan. Voisin ehkä koittaa tätä myös lelulla, jotta Luu oppisi pitämään paketin kasassa myös korkeammilla kierroksilla. Nyt käytössä oli namikuppi.

Sen sijaan Luun lähtöasentoon puututtiin. Sehän on lähdössä tyypillinen beeceen ruumiiseen syntynyt korppikotka, eli roikkuu ja lähtee silloin tekemään etupainoisena. Tämä harjoitus tehtiin niin, että apuohjaaja syötti Luulle nameja ja yritti nostaa sitä niillä ylemmäksi. Erikseen Vappu sitten neuvoi meille tempun, jossa koira nostaa lähdössä etujalkojaan. Mehän ollaan juuri sopivasti alettu opetella kurre-temppua kaukoja varten, mutta eipä ollut tullut mieleen, että samaa voisi käyttää tässä. Luu alkoikin tarjota Vapulle oikeaa asiaa aika helposti. Tehtiin samaa vielä lähdössä. Luun kurre on vaan kova orava moikkailemaan ;) No, harjoittelu jatkuu! Idea olisi, että koira tarjoaa temppua lähdössä automaattisesti, mutta sen voi tehdä myös käskyllä. Ehkä mun pitäisi keksiä "kurrea" katu-uskottavampi käsky.

Sunnuntai-aamuna Vappu demosi joitakin turvallisia jumppaliikkeitä koirille. Suurin osa olikin tuttuja, mutta jospa niitä taas motivoituisi tekemään säännöllisesti. Mä olen kyllä tässä asiassa luvattoman surkea. Tänään aloitettiin uusi parempi elämä, katsotaan kauanko se kestää ;) Poikettiin metsälenkillä pienelle hihnakävelylle ryteikön puolelle (Tuittu sai olla vapaana, se osasi kävellä hienosti) ja lenkin jälkeen venyteltiin rankaa ja totuteltiin tönimiseen.

Sunnuntain eka hyppytreeni oli etäisyyden arviointi kasvavalla sarjalla. Eli viisi estettä, välit 6-7-8-9 jalkaa. Luulle vaihdettiin ensimmäisen jälkeen speed bumpit rimoiksi (15 cm), kun se on jo niin iso tyttö :) Tämä oli Luulle helppo.

Seuraavassa treenissä oli kolme estettä kuuden jalan välein ja neljäs vaihtelevalla etäisyydellä. En muista näitäkään etäisyyksiä enää, vaikka yritin painaa ne mieleeni :( Muistaakseni 11 jalkaa oli joku raja, mutta meniköhän se nyt sen hyvin vai huonosti...? Väliä muutettiin kaksi jalkaa kerrallaan. Jollain matkalla Luu jotenkin "lösähti" viimeisessä välissä. Kunhan opetellaan korkeampi rima yhdellä hypyllä, viimeinen rima olisi hyvä nostaa tässä harjoituksessa vähän korkeammalle.

Tässä kokeiltiin myös lelupalkkaa, niin että toinen lelu oli takapalkkana ja vapautin välillä sinne. Tälläkin yritettiin estää roikkumista ja välillä Luu istuikin jo paremmin. Välillä sitten valui ja valui...

Viimeisenä treeninä oli taipuminen. Vappu palkkaili ensin elävällä lelulla, mutta kun laitoin lelun valmiiksi odottamaan, meni paremmin. Tästä ei jäänyt mitään erityisiä huomioita mieleen. Luun kynnet rapsuivat kovasti.

Antoisa viikonloppu! Hyvin jaksoi hytistä kahdeksan tunnin päivät kylmässä hallissa muidenkin suorituksia seuraten. Sunnuntai-iltana oli kyllä jo aika väsynyt olo. Eikä vain minulla, vaan niin saatiin bordercolliestakin mehut pois ja se nukkui koko illan ihan tyytyväisenä :)