Eilen rauniokoirailtiin radalla. Tein Tuitun kanssa treenin, jossa lähes koko alueelle (metristä pusikkoa kasvava nurkka poisluettuna...) oli ripoteltu kolme maalimiestä, joiden sijaintia en tiennyt. Kaikilla irtorullailmaisu.

Lähdettiin sairaalan nurkilta, jossa Tuittu pääsikin heti hajulle, mutta juoksi vähän pitkäksi takakasan puolelle. Ilmeisesti voimakas tuuli painoi hajua, koska meni sielläkin nenä pystyssä. En uskaltanut hirveästi huudella, mutta kun sain Tuitun takaisin päin, löytyi ensimmäinen ukko etukasalta. Ilmaisu hyvä.

Sitten jatkettiin kohti takakasan koppia, jossa Karita joutui vähän vinkkaamaan, että alue onkin suunniteltua laajempi. Pikku vihje ;) Hinkutin sitten sitä nurkkaa kohti, mutta Tuittu jäi pyörimään litteiden betoniputkien päälle. Se näytti siltä, kuin olisi ollut hajulla, mutta ei oikein saanut mitään aikaiseksi. Kutsuin sitä jo eteenpäinkin, kunnes minua kiellettiin... Samalla Tuittu saikin kaivettua rullan jostain pienestä raosta. Putkeen olisi päässyt ihan ihmisenmentävästä reiästäkin (ylläri), mutta jostain syystä Tuittu ei vaan bongannut sitä. Näytölle sitten vähän avustettiin :)

Jatkettiin aidanvierustaa, jossa Tuittu jäi ensin jalkoihin pyörimään, mutta selkeämmällä käskyllä lähti huitelemaan eteenpäin ja tuli kohta rullan kanssa takaisin. Kaikki irtorullailmaisut siis hyviä ja nopeita.

Ratahommien jälkeen otettiin vielä pöytiä. Namitin nyt vaan yhtä tai kahta pöytää kerrallaan, mutta silti oli vaikeaa. Varsinkin keskipöydältä sivuille irtoamiset vaativat apuja. Merkkiä vahvistin erikseen naksun kanssa, se ihan hyvin.