Perjantai-illan ratoksi käytiin Luukkosen kanssa Tallilla tokoilemassa. Nyt on taas kaikki paikat niin jäässä, että pakko raahautua hallille treenaamaan. Tehtiin liikkeen tai parin settejä, joiden jälkeen sai aina lelupalkan.

Ensin seuraamista, jossa palkkasin perusasentoja. Teki hyviä ja suoria ja oli muutenkin kiva :) Palkka.

Idari, S-S-I. Ok!

Siihen perään ruutu, josta tehtiin pelkkä merkki. Merkistä namia ja sitten lelulle.

Seuraavaksi ruutu kokonaisena. Tässä tuli hinkutusta, taisi jähmeillä ensin alussa ja sitten meni merkillekin huonosti. Ja oli merkillä liikaa ajatukset ruudussa. Lopulta pääsi ruutuun, se ihan ok, takatassut ehkä 10 cm takanauhan edessä... Lopun seuraaminen tosi huonoa, kyttäili jotain. Sehän ei kelvannut. Uudella yrityksellä tarkkana :)

Tähän perään tunnari, joka sekään ei mennyt ihan putkeen. Nappasi oman melkein suuhun (siirsi), mutta jatkoi tarkistelua. Käskin pois, ja tulikin, vaikka yritti ensin vain jatkaa. Pieni makoilutauko ja uusi yritys. Nyt nosti hyvin. Tehtiin ylimatkalla ja palautti laukkaa. Sivulle vaan hidastaa. Pelkkää palautusta vielä erikseen läheltä. Palkka.

Ohjattu. Merkistä namipalkkaa. Hyviä merkkejä, parempia kuin ruudussa. Palautuksia koklailtiin enemmänkin. Läheltä tulee sivulle ihan kivasti, mutta välimatkalla kaartaa ja hidastaa. Kokeilin virittää muurinpalikkaa ohjuriksi, se auttoi ehkä vähän. Lopulta lelupalkka, palautuksista namia.

Loppuun kaukoja leluhäiriöillä. Heittelin Cuzeja ja muita ympäriinsä. Oli aika vaikeeta ;) Yritti kyllä ja se oli tärkeintä.

Kokonaisuudessaan asenne pysyi kivana. Muutamassa alussa piti uusia sivulletuloa ja pari-kolme kertaa jätti uusinnalla parantamatta. Näistä joutui kokonaan pois. Kunnon sivulletulot palautuivat mieleen pienellä muistuttelulla, samalla Luun sai hereille uhkaavasta tahmaantumisesta. Se taitaa tarvita näissä tilanteissa tuota herättelyä, pelkkä uudestaan ja uudestaan yrittäminen ei vaan johda mihinkään muuhun kuin kuplaan. Niin paljon kuin tuo koira rakastaakin kaikkea tekemistä, joissain asioissa se saattaa yrittää mennä hämmästyttävän sitkeästi siitä, mistä aita on matalin! Valitettavasti näiden tiettyjen nimeltämainitsemattomien koirien puolitehokin riittää aika pitkälle, joten joskus on vaikea vaatia koiran fokus 100-prosenttisesti haluttuun suuntaan. Mutta jos edes 80 %? ;)