Syyn ripuli palasi vielä viime viikon alussa ja alkoi jo turhauttaa. Nyt on kokeilussa vielä eri ruoka ja sitten suunnitellaan tarkempia tutkimuksia. Muiltakin olen kyllä kuullut vastaavasta kierteestä, että voihan se olla joku sitkeämpi pöpönenkin.

Tiistaina piti olla agivalkun päättärit, mutta koska iso osa ei päässyt ja sääkin oli syvältä, päätettiin keskittyä vaan lauantain toisiin päättäreihin.

Torstaina tehtiin pienet toko- ja aksatreenit. Tokossa lähinnä kaikkea helppoa palkkaillen, että saadaan höyryjä pois. Aksassa pari toistoa keinua ja muutama puomia. Suurin osa hyvin!

Syykin selvisi spagettihaasteesta!

Perjantaina Christa oli kouluttamassa nuorten koirien rinkiä. Keskityttiin Syyn kanssa yksittäisiin juttuihin, koska kokonaisuustreeni olisi ollut luultavasti liian vaikeaa treenitauon jälkeen. Ekalla kierroksella halusin Christan katsovan, miltä Syy näyttää, jos sille uskaltautuu lisäämään vähän haastetta tehtäviin. Tehtiin kiertoa niin, että tötsän takana aidalla oli Syyn lelu, ja toisena versiona kapula maassa. Syy meni heti lankaan, mutta huomasi virheensä itsekin (ja alkoi huutaa). Sain sen taas palautumaan aika hyvin ja lopulta se selvisi treenistä hyvin. Joten kyllä, tämmöisiä voidaan tehdä! Tavoitteena siis haastaa Syytä sen verran, että se joutuu vähän pinnistelemään, mutta selviää ja saa sitä kautta itseluottamusta.

Seuraavaksi tartuttiin luoksarin jättöön, joka ei vaan toimi. Syy on näissä jo vähän skarpimpi, mutta ilmeisesti vapautuksella palkkaaminen on saanut aikaan sen, että se saattaa vaan yhtäkkiä nousta ylös. Ja tässä ei ole mitään logiikkaa, vaan se saattaa tehdä kaksi toistoa hyvin ja sitten kolmannella nousta. Tai sitten nousta ekalla ja tehdä sen jälkeen hyvin. Korjaamisesta sillä menee hermot ja se huutaa, mutta tästä ei nyt vaan välitetä :D Palkaksi kokeillaan nyt vähän aikaa lelua, mutta pitää tarkkailla, ettei Syy ala taas kiihtyä liikaa. Asennosta muistutus lähdössä ja heti koiran edessä tuntuivat myös auttavan vähän.

Sitten vielä kaukot, joiden kanssa olen ollut ehkä epätoivoisin. Koska Syy, niin en uskalla tehdä oikein mitään, enkä tiedä miten edetä, kun kaikki vaan tökkii. Christan mielestä Syyn touhu näytti kaukoissa poikkeuksellisesti ihan vaan yliyrittämiseltä ja palkanodotussekoilulta, ja siltä voisi uskaltaa vaan vaatia keskittymistä. Kokeiltiin namista luopumista apuna ja saatiin kyllä ilmettä paremmaksi ja jopa ihan hiljaisia vaihtoja.

Syyn pään sisään ei edelleenkään päästy, mutta taas tuli juttuja, millä jatkaa ja treenimotivaatiota!

Palkinnoksi Syy sai tehdä vähän aksaakin. Piti tehdä keppejä parin esteen takaa, mutta treeni jotenkin muuttui kuuntelutreeniksi :D Vaihtoehtoja oli hyppy edestä, hyppy takaa ja putki hypyn ohituksella ja niihin Syy keksi vielä muutaman oman variaation... Putkeenmeno oli ehdottomasti vaikein ja lähti taas muutama hius päästä. Ohjaajalta siis. (Kepit meni hyvin!)

Lauantaina oli sitten valkun päättäjäisretki Vesilahden Peurakodalla. Muutama kisailu, hyvää ruokaa, vielä parempaa jälkkäriä, parasta seuraa ja yö teltassa. Vaikka yöllä vähän satoikin, niin selvisin hyvin mun ikivanhalla teltalla ja kahdella kesämakuupussilla. Enpäs muista, olenko yöpynyt teltassa sitten teinivuosien festarireissujen... Koska ajattelin selviäväni astetta helpommin yhden liikkuvan osan kanssa, Luu sai jäädä kotiin ja Syy pääsi itsenäistymään yksin reissuun. Vähän se sekoili, mutta teltassa nukkui hyvin.

Meillä on ollut tällä kaudella aivan huippuryhmä, jolle on kehittynyt superhyvä yhteishenki! Sen merkitystä treenaamiseen ja ihan kaikkeen ei voi kyllä väheksyä ja olisi hienoa, jos olisi olemassa työkalut, jolla saman saisi aikaiseksi kaikkiin tämmöisiin itseohjautuviin ryhmiin. Kaikki onneksi jatkavat tulevallakin kaudella, mutta jakaantuneena kahteen eri ryhmään. Toivotaan, että tämän kauden kokemukset auttavat tartuttamaan saman hengen uusiinkin porukoihin :)