Kevyempi treeniviikko, ainakin Syylle. Keskiviikkona mulla oli eskarissa koulutusvuoro, joten koira jäi kotiin sohvalle makaamaan. Syyn ekat treenit vasta torstaina, kun aksattiin ennen mun koulutusvuoroa. Puomia ja pientä ratapätkää uuteen mattoon tutustumisen merkeissä.

Perjantaina oli RiimTiimin eka kokoontuminen, koronaturvallisesti vielä etänä. Mutta tästä se nyt lähtee, siistiä! Valkkujen kesken ollaan palaveerattu jo tuntikausia ja muutenkin käytetty hyvä osuus vapaa-aikaamme kaikenlaiseen etukäteistyöhön, joten kiva päästä kohta itse asiaan :)

Lauantaina kävin kisoissa talkoilemassa. Leppoisa yhden kisan homma, joka ei sitten ollutkaan niin leppoisaa, kun kaikki oli kisatauon jäljiltä aika ruosteessa :D No, kisat kulki ja kaikille saatiin tulokset.

Iltapäivällä käytiin Syyn kanssa jäljestämässä. Tallasin jonkun 300-400-metrisen pätkän kuudella kepillä. Syy jäljesti ihan kivasti. Muutaman kerran vähän hukkui jäljen päältä (varsinkin kulmissa), mutta selvitti tilanteet itse yhtään apua kaipaamatta <3 Kepit ei edelleenkään nouse helpolla. Ekasta mentiin kokonaan yli. Tokan bongasin itse ja pyysin Syytä palaamaan sen verran, että sain sen nostamaan. Seuraavaan se jo reagoi ja toi pyynnöstä, sitä seuraavan taisi jopa nostaa itse. Vikaa etsittiin vähän aikaa, mutta saatiin sekin nostettua. Kepeillä se kyllä ainakin näennäisesti ilahtuu, mutta mieluiten jatkaisi vaan jäljestystä.

Sunnuntaina päästiin sitten katkaisemaan melkein puolen vuoden agikisatauko, kun juostiin kotikisoissa kolme starttia! Aloitettiin Mikkilän agiradalla, jonka jälkeen olin valmis aloittamaan uuden puolen vuoden tauon :D Syy oli ihan kamala ja tuntui, että kaikki, mitä ollaan puolen vuoden aikana treenattu, haihtui taivaan tuuliin. Se tiputti rimoja, liukui keinun läpi, teki huonon puomin (ehkä just ja just osuen) ja pyöri ja huusi. Keppien loiva umpikulma onnistui vasta, kun käskin sen hetkeksi maahan, sitä ennen ryysi uudestaan ja uudestaan kakkosväliin.

Seuraavana mentiin Minnan hyppäri ulkokentällä. Oli vähän erilainen rataprofiili, koko ajan kääntymistä ja paljon ahtaammat välit. Ehkä jarru pohjassa meneminen sopi Syylle, koska tällä radalla se pysyi tosi kivana ja selvitti sille vaikeitakin juttuja. Ainut virhe tuli yhden hypyn ohi valumisesta ja sen rimasta korjauksen jälkeen.

Kolmantena taas Sarin aksarata. Tääkin oli kiva rata! Nyt päästiin jo 10 ekaa estettä hyvin, mutta sitten pakka levisi. Keinulta taas vauhdilla läpi, kielto hypyltä, ruma puomi, kepeille ei edes kunnon yritystä jne. Huoh. Mutta aika ruosteessa olin itsekin, joten ehkä tässä tarvitaan muutamat kisat muistutteluksi.

Syy sai kunnian ottaa käyttöönsä Luun vanhan kisapannan <3 Hyvät vaikutteet jäivät vielä odottamaan esiintuloaan.