Tiistaina oltiin pitkän tauon jälkeen raunioilla etsimässä ukkoja. Tuittu oli aika pätevä, loppujen lopuksi. Otettiin vaan kaksi äijää etukasalle, molemmat kiintorullailmaisuina. Ensimmäinen oli helpossa avopiilossa, mutta toista halusin kokeilla niin, että Tuittu ei pääse piiloon, mutta näkee kuitenkin maalimiehen.

Ensimmäinen olikin helppo nakki. Tuittu ilmaisi tosi nopsaan, niin ettei maalimies ehtinyt edes kunnolla huomata sitä. Ja maalimies oli vaihteeksi ihan oikea MIES, ja vieläpä vieras sellainen. Sillä ei siis ollut ainakaan negatiivista vaikutusta, hyvä!

Se toinen olikin haastava, kuten vähän oletinkin. Tuittu tunki piilolle, pyöri, hyöri ja yritti etsiä reittiä maalimiehen luo. Ja koska kyseessä on _pieni_ musta koira, se myös löysi pienen mustan koiran mentävän reiän tähän umpipiiloon... Sitten se kävi piilossa, tuli ulos ja jatkoi steppaamista. Kerran rullakin meni touhutessa tassujen ali ja Tuittu piti pelastaa kiipelistä. Jouduin lähettämään sen piilolle parikin kertaa ja neuvoin jo maalimiestä auttamaan rullan suuhun. MM ei kuitenkaan saanut tilaisuutta avustamiseen, kun Tuittu tunki koko ajan piiloon ja piilosta ulos. Lopulta epätoivoisen oloinen tilanne päättyi todelliseen työvoittoon ja Tuittu ilmaisi ihan itse! Se oli sillä hetkellä vielä piilon ulkopuolella. Pakko sen päässä on siis jotain liikkua ;)

Loppupalkkojen, suunnattomien kehujen ja treenikavereiden taskujen tyhjennyksen jälkeen käytiin ottamassa vielä pari kertaa pituushyppyä. Lyhensin pituuden reiluun puolikkaaseen. Nyt Tuittu hyppäsi ihan hyvin, joskin teki edelleen pienen stopin ennen ponnistusta.