Tänään siis jätettiin keskiviikkotreenit väliin. Ylimääräinen vapaa-aika (heh) käytettiin lenkillä käymiseen ja tokoiluun. Tuittu oli aika mainio. Juuri muistelin, että pari vuotta sitten treenasin sen kanssa noilla lähikentillä vain liinan kanssa, koska se saattoi kälppiä karkuun ihan koska vaan. Kerran kälppikin ja huiteli omilla teillään varmaan puoli tuntia. Tänään mulla ei käynyt mielessäkään, että Tuittu lähtisi menemään, vaikka käänsinkin sille selkäni. Ei, se vaan tuli silmät kiiluen kyttäämään, että "mitäs sitten tehtäis?" Tai oikeammin "mistäs mä sitten saisin namia?", mutta kuitenkin. Ihku pieni koira, joka todellakin paranee vanhetessaan <3 Hitaasti, mutta epävarmasti. Jos se eläisi yli 20-vuotiaaksi, meillä voisi olla toivoa tokonkin suhteen.

Aluksi seuraamista niin, että palkkailin suunnilleen joka perusasennosta. Normaalia väljyyttä, mutta hyvä kontakti. Sitten istuminen, joka nyt ihan hyvä.

Luoksetuloa tehtiin purkin kanssa leikkien. Hetsasin purkilla ja heittelin sitä palkaksi. Tehtiin kerran koko liike, muuten kaikkia pätkiä erikseen. Tuittu teki tosi hyvällä asenteella, odotti luoksetulokäskyä ihan täpinöissään ja tuli kaikki välit hyvää vauhtia. Pysähdyksissä on edelleen parantamisen varaa. Seisomisen se valui kerran niin törkeästi, että "suutuin" ja kävin palauttamassa oikeaan kohtaan. Tämä tehosi, ja seuraavalla kerralla paljon napakampi stoppi.

Sitten tunaria väärien kasan ja ruohoon piilotetun oman kanssa. Hajotin kasaa vähän ja toin oman suht lähelle, kuitenkin kokonaan piiloon. Kaksi toistoa, joilla molemmilla etsiminen oikein hyvä. Ekalla kerralla Tuittu käveli väärien kasan päältä, en kyllä tiedä oliko se oikein hyvä. Tein muutaman kerran myös pelkkää oman sivulletuomista ja sain otteen heti paremmaksi. Oikeasti aika hirveän näköistä, kun Tuittu kantaa kapulaa niin, että se roikkuu (ja heiluu) toisesta päästään kulmurien välissä. No, jos toisi kokeessa oikean, niin en valita minkäänlaisesta otteesta! Hinkataan sitä sitten joskus.

Loppuun vähän kaukoja. Ensin molemmat ensimmäiset vaihdot erikseen, ne tosi nätisti. Sitten kisamainen sarja, jossa teki oikeat vaihdot, mutta eteni. Varsinkaan i-s ei vaan toimi pitkältä matkalta. Sitten vielä vähän pelleilyä ja peruuttelua. Tuittu osaa peruuttaa kohta yhtä hienosti kuin Into :) Ja se on paljon se!