Koska muutamat viime agitreenit ovat olleet sekä Nipsun että Luun kanssa vähän... no, vähemmän loistokkaita, päätin jo etukäteen tehdä tänään tarpeeksi lyhyissä pätkissä. Tarvitaan sitä pidempää ratatreeniä rytmityksen ja vauhdin opetteluun, mutta turha sitä on yrittää, jos homma kosahtaa jo pikkupätkiin.

Puomille mentiin putkesta about 90 asteen kulmassa. Koitin sitä ensin erikseen vähän helpotettuna ja sitten putken kautta. Oli niin vaikea, että päätin jättää sen sitten radalla väliin. Mutta saatiin pari kertaa onnistumaankin. Mulla on nää jyrkät lähestymiset vähän puolitiessä, täytyisi miettiä, mitä niiden kanssa teen.

Eka pätkä tehtiin siis puomia edeltävälle putkelle asti. Kutsu ykköseltä, lähetys kakkoselle, pitkähkö pakitus pakkovalssiin kolmoselle ja siitä tiukalla hypyllä putken pimeään kulmaan. Ja sehän onnistui! Luulin, että tuo kakkosen pakkovalssi on ihan tuskaa, mutta se onnistui jo tokalla yrityksellä. Ekalla meni riman ali, ja laskin riman suosiolla alemmaksi.

Toinen pätkä puomilta eteenpäin. Hyppy, kaksi (!) takaakierto-päällejuoksua, poispäinkäännös putkeen ja vaikea avokulma kepeille. Takaakierroissa lenteli ensin rimat ja jälkimmäinen hyppy kokonaan. Luu tuijotti vaan mua, eikä katsonut, mistä hyppää. Alkoi sekin sitten sujua ja tehtiin se ainakin kaksi kertaa onnistuneesti :) Keppikulma oli tosi vaikea, kun suora putki osoitti suoraan johonkin kolmosväliin, ja putken ja keppien väli oli tosi lyhyt. Luu ei selvästi ehtinyt katsoa aloitusta. Vaan saatiin sekin lopulta onnistumaan ja Luu väänsi itsensä tosi hienosti oikeaan väliin. Itse leijeröin hypyn ja leikkasin takana, mutta sehän ei Luuta kiinnosta siinä vaiheessa, kun se on kepeille asti päätynyt.

Keppien jälkeen putki, putki, hyppy ja pöytä ongelmitta. Tai ekan kerran meni putken sijasta puomille.. Ei olekaan enää itsestäänselvää, että se valitsee putki-kontaktierotteluissa putken...

Viimeinen pätkä taisi olla haastavin. Pöydältä pituus, takaakierto ja sitten kolmen hypyn epäsuora. Yritin ensin ulkokautta, mutta en ehtinyt tarpeeksi pitkälle ja Luu kääntyi suoran viimeisestä hypystä ohi. Katsottiin ensin, että takaaleikkauksella ei voi tehdä, kun kääntää liikaa toiseen suuntaan. Mutta sehän onnistui! Korjasin linjaa jo ekalla hypyllä, jolloin leikkauksen sai rytmitettyä paremmin. Sinne se ampui maaliin asti :)

Loppuun tein vielä muutaman puomin suoralla lähestymisellä, pöydältä. Olin edellä, takana ja vierellä. Kaikki hyvin!