Luun kanssa päästiin tänään taas agilitytreeneihin. Se on nykyään niin kivaa! :) Tehtiin jotain Mouhis-sovellusta, jossa oli ainakin vaikeita keppijuttuja.

Alussa taisi tulla vain yksi rima, muuten ok. Ekaa kepeillemenoa yritin pakkovalssilla kepit leijeröiden, mutta en saanut Luuta irtoamaan putkesta hypylle. Se kääntyy putkesta vaan mua kohti ja räkyttää, joten ihan sama, mihin oma rintamasuunta ja juoksulinja siinä vaiheessa osoittaa. Näitä pitäis kyllä tehdä. Nyt tein sen sitten hypyn ja keppien väliin tunkemalla ja persjätöllä keppien päähän. Hyvin se niinkin toimi, kesti kuitenkin kepeillä hyvin, vaikka se persjättö piti tunkea aika pieneen väliin.

Kontakteista oli vaan keinu yhdessä kohdassa. Kerran jäi vinoon, muuten teki hyvin. Keinun jälkeen lähetys perähypylle ja sitten päällejuoksut kahdelle hypylle, joista toinen oli vielä vähän linjasta takana. Siinä ja siinä, että pystyi edes päällejuoksulla tekemään. Tässä Luu kaarrotti ekan kurvin niin, että tuli ekaan päällejuoksuun huonosta linjasta ja rimaa tippui. Tokasta päällejuoksusta meni kerran mun edestä putkeen, kun piti mennä putkesta vasemmalla oleville kepeille. Hankala kohta, mutta saatiin sekin onnistumaan!

Seuraava muutaman esteen pätkä oli helppo. Putkesta hypylle ja takaisin putkeen kääntyi tosi nätisti ja pienesti vastkäännöksellä ja piti rimankin joka kerta. Lopussa oli tosi vaikea kepeille meno. Tultiin lujaa putki-pussi-hyppy-hyppy-kaarre (jossa myös tippui ekalla kertaa yksi rima), josta piti kääntyä tosi jyrkkään avokulmaan, vaikka suoraan edessä oli putkensuu. Ensin Luu menikin sinne putkeen, mutta kun käänsin rintamaa ajoissa sitä kohti, sain sen kiltisti oikeaan suuntaan ja lopulta löytyi oikea keppivälikin :)

On se nykyään niin kiltti ja ihana <3 (Sunnuntain kisastartteja odotellessa...)

Luu sai kakkosten starteistaankin oman tsemppivideon. Yhtään nollaa ei olla tehty, mutta sentään niitä kuuluisia "hyviä pätkiä" :)

ei oo olemassakaan
oikotietä onneen
täytyy kestää kipuu, jos haluu saavuttaa


(Cheek - Ei oikotietä)