Lunta! Tokotreenit koskemattomalla ensilumen peittämällä kentällä kuulostavat suorastaan taianomaiselta. Siellä me koiran kanssa ilakoimme keskellä valkoista unelmaa, joka tuli ja peitti ankean syksyn alleen. Muutama lumihiutale leijailee ilmassa ja tarttuu suloisesti koiran korvakarvoihin. Lumi pöllyää ja kimaltelee auringonpaisteessa, kun koira rallattaa lelun kanssa ympäri kenttää.

Tai sitten ei. Todellisuus on märkää. Kahlaamme ja kompuroimme märässä suojalumessa, joka kastelee kaiken. Jäiseksi muuttunut räntäsade piiskaa naamaa. Lelut hukkuvat loskaan.

Mutta meillä oli hauskaa!

Tunnaria varten tamppasin (pakko linkittää) pläntin kapuloille. Kapulat isolla puoliympyrällä. Ensin oma ekana, sitten (uusi oma) viidentenä. Olin itse lähempänä. Teki todella hyvin molemmat!! Palautti kyllä eteen.

Seuraamista sillä sohjohaasteella. Lähinnä normia, lisäksi askelia. En tykännyt peruutuksesta nyt yhtään, menee vähän vinoon ja säätää perusasennon kanssa. Ja vasemmalle askelissa jäi monta kertaa seisomaan.

Muovikapulalla sivulletuloja. Seuraamista, peruasennon korjauksia ja muutama kierto. Sivulla kääntymiset teki hyvin, kierroissa menee helposti yli. Mutta onnistui niistäkin joku.

Luoksetulon loppua maasta. Nyt teki taas välillä niitä hitaita, hmmm. Yhden jätin jopa palkkaamatta. Sivulle asti ottaminen ja namipalkka aikaansaavat vauhtia, mutta sitten tekniikka huononee. Ennakoi ja törmäilee. Tasapainoillaan.

Ohjatusta taas molempien puolien nostot. Lähdin liikkumaan myöhemmin, mutta lähti silti kääntymään kivasti, jee. Erikseen muutama merkki kunnon hetsauksilla. Ja ihan suunnittelematta koko liike vasemmalla. Hyvin kaiken kaikkiaan!

Ja koska ei haluttu vielä lopettaa, tehtiin myös jääviä kierrosta. Luu siis selän takana. Oli tietty pakko katsoa, että tekikö oikean asennon, mutta käskyn annoin selin. Ensin seisominen ja maahan ok. Istuminen oli vaikeampi (ei olla ikinä tehty kierrosta), mutta heti toisella yrityksellä sekin taisi lähteä sujumaan. Sen jälkeen menikin seisomista maahan, mutta korjaantui lopulta. Tää oli hauskaa!

Illemmalla sitten Nipen aksat. Einari oli koutsivuorossa ja tehtiin rataa. 31 estettä ja ensin kisakierros, josta oli luvassa palkintoja parhaille. Meille tuli kaksi hyllyä (niistä sai 10 vp kustakin), kun ensin Nipsu levisi putkesta ansahypylle ja sitten kun se samassa kohtaa kiersi sen hypyn, kun sille olisi pitänyt mennä :D Lisäksi jostain vitonen, en edes muista mistä (ehkä puomin kontakti?). Myös Soilella ja Lorulla oli 25, mutta Nipen aika oli jonkun sekunnin nopeempi (ajat yli minuutin...). Saatiin huikeet karkkipalkinnot! :)

Treenattiin pätkiä. Hinkutettiin Nipsun kanssa lähinnä putkista kääntymisiä. Voi jessus. Tuntui, että sen vaihtoehdot olivat joko kieltää koko putki liian voimakkaasta jarrusta tai sitten lähteä putken ulostulolta maata kiertävälle radalle. Tuossa oli monta kohtaa, jossa piti kääntyä suorasta putkesta 90-180 astetta ja oli se aika vääntämistä. Yksi kohta saatiin onnistumaan niin, että tein valssin ennen putkea (eli niinku flipin?) ja sitten toisen putken jälkeen. Pelkkä jarru ei vaan riittänyt. Myös se kisapätkällä ansahypylle hyllytetty kohta oli ihan mahdoton. Mä vedin ja vedin ja Nipsu vaan meni ja meni... Säädettiin mun liikkeen suunnan ja sijainnin kanssa, mutta ei se oikein natsannut.

Putkijarruja! Treenaa putkijarruja!!! Ne on menneet ihan rikki.

Muita ongelmia meillä ei radalla oikein ollutkaan... Yhdessä putken umpikulmaan lähetyksessä Nipsu otti ansahyppyä, mutta se saatiin toimimaan ihan mun sijainnilla ja rytmityksellä. Alussa oli ihan samantapainen kahden hypyn ulkokulmakuljetus kuin joskus jossain Elinan koulutuksessa. Se oli silloin Nipsun(kin) kanssa ihan yhtä tuskaa, kun seltti liukeni milloin mistäkin välistä. Katseen pitäminen koiran reitissä auttoi silloin ja nyt muistin sen heti. Ja nyt sujui kuin vettä vaan :) Sitten oli vielä karsea kaahotuskaarre. Ekalla kierroksella Nipsu ei oikein irronnut putkesta eteen ja jouduin saattamaan sitä hullun pitkälle. Siinä oli vähän vaikeuksia ehtiä joka esteelle, mutta selvittiin. Seuraavalla kierroksella irtosikin jo paremmin.

Mukavasti sai kyllä juosta. Siihen jäähkät päälle nilkkoihin asti loskassa tarpoen, niin johan tunsi jotain pientä tehneensä.