Se on bordercollien onnenpäivä semmoinen, kun pääsee treenaamaan agia JA tokoa.

Ensin mainitulla aloitettiin. Talvikauden vikan kerran kunniaksi kisattiin taas. Tehtävänä oli mennä rata ensin virtuaalikoiralla ja arvioida aika. Se, joka pääsi lähimmäksi oikean koiran kanssa suoritettua aikaa, voitti. Menin kuulemma tosi hitaasti (yritän vissiin olla liiankin rauhallinen...), mutta en sitten kuitenkin ennakoinut tarpeeksi kieltoja ;) Seitsemällä sekunnilla ylitettiin arvio, kun pyörittiin kahdessa kohtaa ylimääräistä. Muuten meni ihan hyvin, rimat pysyivät, mutta muurin palikka tipahti.

Tehtiin sitten niitä paria kohtaa erikseen. Saksalainen hypylle, tosi lyhyt väli keppien avokulmaan ja jyrkkä leikkaus keppien toiselle puolelle toimi nyt hyvin :) Mun ei tarvitse Luun kepeillä kyllä paljon varmistella, pystyin lähtemään ryysimään heti, kun se meni ekaan väliin sisään.

Keppien jälkeen piti vähän säätää, että sain sen puolivalssilla hämyhypyn ohi, mutta ehdin lisäksi kunnon vekkiin seuraavalle hypylle. Onnistui tämäkin sitten, ja oli siis ihan ohjauksen ajoituksesta kiinni. Luu ampui ylimääräisille hypyille, kun annettiin ampua, mutta ei ampunut, kun ei annettu :)

Muurilla ei kestänyt sitä, että olin edellä tekemässä poispäinkäännöstä putkeen. Olen edellä -> leiskauttaa, olen edessä -> tiputtaa. Kun jäin taaemmas, meni hyvin. Putkeenmenon taisi kyllä osata ulkoa, en mielestäni ohjannut sinne päinkään...

Aa-putkierottelu tehtiin myös uudestaan, niin että onnistui. Kisaradalla sujahti putkeen kyllä ihan kyselemättä. Ja sen verran yllättäen, että oli kolari lähellä putken ulostulolla. Mutta ei törmätty ja koira on edelleen ehjä!

Nämä olivatkin nyt Luun vikat agitreenit ennen reissua. Loukkaantumisriskin takia olisi voinut jäädä tauolle aiemminkin, mutta en usko, että se olisi koiran pääkopan kannalta ollut sen parempi ratkaisu. Jossain sen on pitänyt päästä kaahottamaan! Seuraavat vajaa kolme viikkoa (enää, hui!) ovat sen verran täynnä ohjelmaa, että ei toivottavasti ehditä aksaa kaivata.

Treenien jälkeen tehtiin lyhyt jäähdyttely ennen tokoiluja. Ravaamisesta ei meinannut ensin tulla mitään, kun Luu kiehnäsi vaan mun jalassa kiinni. Toinen oli taas niin onnellinen <3 Oikeasti ihan sama, vaikka ei koskaan saataisi mitään tuloksia, jos vaan koira pysyy terveenä ja saadaan jatkaa harrastamista. Olkoon klisee.

Tokoilemaan mentiin lähikentälle. Teemana noutopainotteista tekniikkaa.

Tunnaria alkuun. Vire oli selvästi matalampi, kun oli saanut päästellä höyryjä! Tehtiin jonoja niin, etten pysäyttänyt kertaakaan. Olin päättänyt, että otan sitten vaikka sata kertaa pois, mutta nyt tehdään ilman pysäytystä. No, eipä tarvinnut ottaa pois yhtään kertaa! Kahdella ekalla oma oli ekana ja ehti mennä sen verran ohi, että kävi kakkoskapulalla. Palasi siitä kuitenkin niin nopsaan takaisin, etten olisi ehtinyt keskeyttää. Kolmannella oma oli vikana ja haisteli joka kapulan tarkasti ensimmäisestä lähtien :) Vikalla vielä ekana niin, että lisäsin vähän kulmaa. Edelleen helposti, selvästi alle 45 astetta. Palautuksissakin laukkaa, kun tein pidemmällä matkalla.

Erikseen palautusta, luovutusta ja sivulle siirtymää. Vähän muistuttelua peruuttelulla. Ihan hyviä.

Ohjatun palautuksia heitellen. Käytännössä siis vinoja palautuksia sorvatulla ;) Laitoin ohjureiksi ensin kaksi noutokapulaa. Ensin niitä piti ihmetellä, mutta sitten ok. Koitettiin myös ilman. Vasemmalta teki hyvin, suoristi linjan hyvissä ajoin. Oikealta tuli vinompaan, mutta ekaa (jonka korjasi yhdellä käskyllä) lukuunottamatta päätyi suoraan asentoon.

Myös ohjatulla - siis sillä sorvatulla (hassulla pyöreällä tällä kertaa) - luovutuksia ja sivulle siirtymiä.

En huomaa, että Luu mälväisi noita sorvattuja, mutta tänään huomasin kapulassa aika paljon hampaanjälkiä. Hmmm....

Metallilla pitoa ja eteentuloja askeleen päästä. Ja nostoja. Heti kun jätin Luun vähän kauemmas kapulasta, se lähti kaartamaan... Mutta ei ylikiertänyt.

Noutojuttujen lisäksi vielä luoksetulon stoppeja. Läheltä nameja heitellen ja kauempaa maalinkierroilla. Ihan hyviä teki ilman vartaloapuakin, eri etäisyyksillä. Mutta en jättänyt kertaakaan...

Sitten vielä jäähkälenkki nro 2 ja kotiin.