Eilen alkoi valmennusryhmän uusi kausi. Erityisen uuden siitä tekee se, että Tuitun sijasta treeneihin osallistui Nipsu. Aloitettiin sen kanssa ensimmäistä kertaa ikinä säännöllisessä treeniryhmässä ;)

Ensimmäiset treenit veti Pekka. Teemana oli rata ja aloitettiin vaatimattomasti MM-kuvioilla. Ensimmäinen rata oli minien yksilöagirata, toinen Pekan sovellus. Ehdittiin tehdä kaksi kierrosta kumpaakin ilman suurempia hinkkauksia, suunnilleen kisanomaisesti.

Ensimmäinen kierros oli meiltä Nipsun kanssa ihan kamalaa sähellystä. Ei päästy rytmiin missään vaiheessa, kontaktit lipsui, kepeille meno ei onnistunut jne. Aan jälkeisen kuvion yritin tehdä pakkovalssilla ja Nipsu lähti puomin alla olevaan putkeen (niin kuin moni kisoissakin). Sitten Nipsu vielä reppanana eksyi sinne puomin toiselle puolelle :D Yritin kutsua sitä takaisin, mutta se vain yritti mennä putkiin, josko jostain niistä pääsisi takaisin, kun oli semmoisesta sinne päätynytkin :D No, ei voi kauhalla vaatia, kun... jne.

Takaaleikkausta okserilla jännäsin, mutta se meni ihan hyvin. Niin hyvin, että olisin voinut vähän ennakoidakin... Toisella kierroksella Nipsu kääntyikin siinä väärään suuntaan, kun vein ihan suoraan. Kepeille menon oletin ihan liian vaikeaksi, joten Nipsu yllätti edes aloittamalla oikein. Kääntyi sitten vaan kakkosvälissä katsomaan taakseen. Treenasin tätä pari kertaa ennen seuraavaa kierrosta, ja sen jälkeen se onnistuikin hienosti. Hyvin Nipsu lähti pujottelemaan, kun vaan maltoin odottaa muutaman ekan välin.

Toinen kierros meni huomattavasti paremmin, joskin jotain kökköyksiä siinäkin tuli. Pakkovalssin sain menemään, mutta ei se kovin sujuvalta tuntunut. Keppejä edeltävässä putkessa Nipsu kääntyi molemmilla kerroilla takaisin, ihme juttu. Vein vielä valssaamalla, ettei tarvinnut edes leikata. Mutta oikean putkenpään se valitsi joka kerta kolmesta vaihtoehdosta :)

Sen verran jäi kaivelemaan, että olisi ollut kiva yrittää vielä kolmas kerta, mutta vaihdettiin rataa. Pohja pysyi suunnilleen samana (okseri ja hyppy vaihtoivat paikkaa ja loppuu tuli vielä yksi putki kesken rataantutustumisen ;) ), mutta suunta ja kuviot vaihtuivat. Tästäkään ei ensimmäisellä kierroksella meinannut tulla mitään. Alussa mentiin kolmoshyppy takaakiertona ja siitä puomille. Vein puomille sylkkärillä, ja se onnistuikin heti, kun tajusin pysyä paikallani. Muutaman kerran sain Nipen putkeen ihan omalla liikkeelläni. Puomin jälkeinen ulkokulma oli yllättävän vaikea. Jouduin viemään toiselle hypylle ihan siivekkeelle asti, muuten Nipsu tuli välistä. Tästä johtuen jatkoon tuli aika helkkarinmoinen kiire ja ensimmäinen kierros menikin vähän soveltamalla. Mutta meni kummiskin. Pituuden jälkeiset hypyt mentiin niin, että kaksi ensimmäistä takaa. Yritin ensin, josko oisin pystynyt viemään kaikki puomin puolelta päällejuoksuna, mutta ei mitään jakoa. Lievä Tuittu-syndrooma vaivaa siis toisinaan edelleen ;) Toisella kierroksella tein viskileikkaukset, joista jälkimmäinen tökki, mutta muuten ok.

Toinen kierros tätä rataa olikin paras suorituksemme. Se leikkauksen töksähtäminen aata ennen oli ainut virhe, muuten tehtiin 0-rata! Oli kyllä hyvä treeni tämmöinen, kun ei saanut liikaa uusia ja hinkata, vaan piti vaan tsempillä jatkaa, vaikka tuli joku virhe tai huono käännös. Loppua kohti asennetta ja rytmiä alkoikin jo löytyä.

Ihan mahtavaa päästä treenaamaan oikeasti ja kunnolla!