Luullahan on suoranaisen tuhmuuden lisäksi taipumusta semmoiseen viattomampaan takki auki -asenteeseen, eli treeneissä ei itsevarmuudesta ole pulaa, eivätkä asenteesta seuraavat todennäköiset virheet paljon haittaa. Mennään eikä meinata, rapatessa nyt aina vähän roiskuu. Liekö petollisesti lämmittävällä kevätauringolla osansa, sillä tänään oli tokoissa takki taas tosi reteesti auki ja pipokin jätetty kotiin.

Astuin muuten jossain vaiheessa palkkaamisen lomassa vahingossa Luun varpaille (vaelluskengillä, ihan reilusti), ja sen reaktio oli aika mielenkiintoinen. Ensin tuli jonkulainen vinkaisuntapainen, mutta varsin pian ääni muuttui erittäin närkästyneeksi murinaksi ja rähinäksi. On se niin hellyyttävä.

Meitä oli vain neljä ja tehtiin kaksi suht nopeata kierrosta. Luu aloitti idarilla. Tehtiin ensin pelkkä seuruu liikkuroinnilla ja hämykäskyillä. Käskyihin tuli pientä reagointia, mutta ei tehnyt mitään. Sitten liikkurin arpoma järkkä M-I-S. Maahan ja istu ok, mutta istui seisomisen! Paloi kyllä käämit ja koirakin sai sen tietää. Uusinnalla sentään korjasi. Otin vielä erikseen istumisia ja seisomisia sekaisin. Näissäkin mokasi yhden, mutta muuten ok. Joku istuminen oli muuten taas vino, mutta se tuntuu toistaiseksi pieneltä murheelta. Alkaa olla kärsivällisyys koetuksella näiden kanssa.

Toisella kierroksella tunnari. Kokeiltiin samanlaista matonsaumatunnaria kuin Viljo eilen, koska Tallin matossakin on juuri sopivia rakoja. Menin itse viereen vahtimaan. Luu ei ensin muka löytänyt kapuloita, pyöri siinä takana ihan hämillään :D Sitten kun löysi, nuuski nopeasti ja toi aivan pokerilla väärän! Toruin tästä ankarasti, ja yritti sika vielä nostaa uudestaan sitä väärää suuhun, kunnes lopulta meni ja oikeasti etsi sen oman. Tehtiin toinen kokonaan alusta ja se oli hyvä! Otti onneksi selvästi onkeensa huomauttamisesta ja teki tarkemmin.

Tehtiin vielä kaukojen tekniikkaa, Lotta ja Maiju vahtivat takajalkoja. M-S oli aika ok, välimatka kymmenisen metriä. Liikutti jossain seisomisessa takajalkaa, joten näitäkin pitää tarkkailla. Sitten istumista lähempää. Ei pystynyt taas yhtään tekemään, meni ihan samanlaiseksi säätämiseksi kuin eilen. Ekalla taisi pompsahtaa eteenpäin, sen jälkeen menikin yliyrittämiseksi ja pakitti. Välillä Luu pistää painon jotenkin takapuolelle, jolloin takatassujen varpaat heiluvat ilmassa ja koira liukuu taaksepäin... Kokeiltiin jopa tassuista kiinni pitämistä, mutta ei siitäkään mitään tullut, kun se sätki ne koipensa väkisin irti.

Kokeilin pari vaihtoa vielä illalla sisällä ja ne teki täydellisesti. Teknisesti ja fyysisesti se siis pystyy kyllä... Mutta millä tuon pääkopan ja suuret tunteet kesyttää?

Paikallaolot tehtiin lyhyinä, istuminen ehkä joku minuutti (?) ja makuussa vaan käytiin kehän reunalla. En palkannut välissä, kehuin vaan reilusti. Makuussa vikana alas, siitä taas nami. Nousuun pakki, nyt teki vartaloavun kanssa ihan ok. Heh, en sitten valita, jos mun koira lähtee kokeen paikkamakuun nostossa kiertämään mua...

Ruutua ehdittiin vielä tehdä ennen muiden lähtöä, sitten jäätiin keskenämme.

Ruudussa oikein hakemalla hain merkkivirhettä ja lähettelin monta kertaa ruutuun. (Ruudun paikka oli vähän liikaa vasemmassa etunurkassa, mutta nyt ei takerruttu siihen, korjautin kyllä läheltä paremmaksi.) Alkuun Luu teki hyviä merkkejä, mutta saimpas sen lopulta mokaamaan :D Se huomasi erheensä itsekin ja korjasi tosi nopeasti. Ehdin kuitenkin huomauttaa. Tehtiin siihen väliin paikankorjausta merkillä ja sen jälkeen teki taas tosi hyviä.

Hyppynoudossa palkkailin nostoja. Tää on vähän pelottavaa, mutta laitoin hypyn matalaksi ja heitin kapulan mahdollisimman pitkäksi, että ehti hyvin pudottaa ja valmistautua hyppyyn. Näitä tehtiin kolme, tosi hyviä!

Luoksetulon eteentuloa läheltä. Nää on askeleen päästä ihan hyviä. Sitten kokeilin pitkää läpijuoksua vauhtipalkalla ja eteentulolla. Vauhtipalkalla tuli aika huonosti. Sirke epäili eilen, että saattaa ehkä vähän aijata niissä, ja nyt kun siihen kiinnittää huomiota, niin saattaa tosiaan niin tehdä. Voisin ehkä kokeilla kuurin namipalkalla eteentuloon asti.

Tuittukin teki sitten vähän jotain. Pari pätkää seuraamista, jossa ei millään malttaisi istua sivulla... Luoksetulossa ei pysynyt ensin jätössä, uusinnalla sitten ok, kävin ihan palkkaamassakin. Seisominen oli aikas hyvä! Maahanmeno taisi valua pidemmälle. Mutta Tuitun vauhti on vaan niin ihana kaikissa väleissä. Ei se mitään miljoonaa tule, mutta kipittää niin rennosti ja reippaasti.

Liikkeestä istuminen hyvin. Kaukoja tehtiin kisamaisesti. Yhteen vaihtoon tuplakäsky ja oli liikkunut melkein schipperkenmitan... Muutama vaihto sitten erikseen ja lähempää. Muisti sitten vähän paremmin varsinkin istu-seison.

Vielä pieni kävely ja silti oltiin kotona jo puoli kymmeneltä. Ohhoh!