Keskiviikkona aamuyöllä lähdettiin kohti Saksaa. Olin pakannut yöhön asti, nukkunut pari tuntia, kärsinyt migreenistä tiistaista asti, bussi lähti klo 4.15 ja satoi vettä. Hirveen hieno alku reissulle siis! Matka sujui silti ihan suunnitelmien mukaan ja kommelluksitta. Nipsu lensi nyt ruumassa ja vaikutti selvinneen matkasta traumoitta. Vähän hirvitti vaan katsella Helsinki-Vantaalla ensin terminaalin ja sitten lentokoneen ikkunasta, kun sen boksia seisotettiin yksinään keskellä kenttää vesisateessa melkein puoli tuntia :/ Boksi seltteineen olikin vähän kostea vielä Berliinissä.

WP_20150722_07_45_56_Pro.jpg

Hanna ja Eero saapuivat Tegeliin melkein samanaikaisesti ja melko helposti jopa löydettiin toisemme. Siitä sitten hurautettiin muutama tunti pelipaikalle. Meillä oli pieni viihtyisä hotelli pienessä Ursensollenin kylässä parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä kisapaikasta. Vain ilmastoinnin puute oli pieni miinus, mutta sekään ei ensimmäisen yön jälkeen haitannut, kun säät viilenivät siedettäväksi.

Käytiin jo keskiviikkona ajamassa kisapaikalla. Onneksi, sillä ei meinaan löytynyt ihan ykkösellä. Käännyttiin yhdesti väärin sillä seurauksella, että seikkailtiin lähes epätoivoisina jossain kapeilla pikkuteillä tietäen, että kohde on koko ajan ihan lähellä. Torstaina osattiin sitten jo paremmin, eikä myöhästytty mistään olennaisesta. Kisapaikka oli hulppea. Joka suhteessa isompi ja hienompi kuin viimevuotinen. Tilaa ja lenkkimaastoja riitti joka suuntaan. Lenkitettiinkin koirat samalla.

WP_20150722_19_41_01_Pro.jpg

WP_20150725_10_53_25_Pro.jpg

Torstai alkoi sitten el-tarkilla ja treeneillä. Koirat kopeloitiin taas tarkkaan ja liikkeetkin katsottiin. Olivat ilmeisesti joihinkin lihasjumeihinkin kiinnittäneet huomiota. Nipsulle ei tullut sanomista. Treeneissä tehtiin Hannan kanssa yhtäaikaa, kun tilaa kisakentällä riitti. Tein ihan muutaman esteen pätkiä ja palkkailin kontakteja.

Ennen avajaisia oli melkein koko päivä aikaa. Päädyttiin käymään Nürnbergissa, kun oli ainoa mahdollinen "turistipäivä". Jos oltaisiin silloin tajuttu, että kylämme lähellä ollut "vähän isompi kylä" Amberg oli myös ihan reippaan kokoinen paikka, niin olisi sekin riittänyt. Mutta tulipahan käytyä Nürnbergissa lounaalla.

Avajaiset noudattivat tuttua kaavaa. Torvisoittokunta, kävelyä kentän ympäri, puheita, joita kukaan ei kuuntele ja silleen.

WP_20150723_19_06_46_Pro%201.jpg

Perjantaina päästiin vihdoin kisamaan! Meillä alkoi Hannan kanssa tosi hienosti, kun tutustuttiin ensin väärään rataan. Tiedettiin ihan hyvin, että tutustutaan ensin hyppäriin, mutta jostain mystisestä syystä mentiin agiradalle. No, onneksi se ei ole tuommoisissa kyläkisoissa niin justiinsa. Perjantaina kisattiin siis joukkuekarsintaradat. Meidän supertiimi teki kahdeksalla radalla yhden nollan, joten vähän jäi parantamisen varaa.

WP_20150724_09_06_30_Pro.jpg

Me tehtiin ensin Thomas Ebelingin hyppäri. Alussa oli tutustumisessa inhottava sumppu, enkä saanut oikein kunnon käsitystä linjoista. Putkesta tullessa oli hämyhyppy vähän tyrkyllä ja suunnittelinkin siihen ensin flipin. Se tuntui hankalalta ajoittaa, kun paikka oli ahdas, enkä päässyt kunnolla kokeilemaan. Muutaman koiran katsoessani huomasin kuitenkin, että eivät ne hae sitä väärää hyppyä ollenkaan, ja päädyin vaan ottamaan vähän haltuun. Huono ja erilainen tutustuminen kostautui sitten siinä, että varmistelin vähän liikaa ja hukkasin seuraavan esteen. Nipsu ehti hypätä takaakierron suoraan. Olipa tyhmää! Loppuradan ohjasin huolettomammin, mutta Nipsu tuntui lentelevän sinne sun tänne. Lähti kaksi kertaa selän takaa väärälle hypylle, kun en ottanut tarkasti mukaan ja pitänyt katsetta koirassa.

Toista rataa saatiin odotella päivä. Perjantai oli päivistä kuumin, mutta ei tuntunut niin pahalta kuin viime vuotinen. Helpotti myös kovasti, kun pääsi välillä viileään maneesiin huilimaan. Pidettiin ruokataukokin maneesin katsomossa. Maneeseissa oli myös hyvä verkata koiria.

WP_20150724_17_07_48_Pro.jpg

Iltapäivällä päästiin sitten Toshiyuki Oban agilityradalle. Pari jännää paikkaa sielläkin, mutta hyvillä mielin lähdettiin menemään. Pohja oli pehmennyt sen verran, että oli itselle jo aika raskas juosta. Nipsu sen sijaan tuntui pääsevän ihan hyvää kyytiä. Jäin ekalla putkella paaaljon kauemmas kuin olin kuvitellut, mutta onneksi seltti osaa jo hakea esteitä! Kepeillä tuli sitten todella outo virhe, kun Nipsu lopetti yhtäkkiä kesken...! En muista, koska se olisi tehnyt tuollaista, edes treeneissä. Virheen jälkeen lähetin vähän riskillä takaakiertoon ja siitä sitten vielä hylly. Puomilta oikaisin maaliin. Lisäksi tippui kaksi rimaa, joita en itse edes huomannut.

Aika ankea fiilis jäi näistä radoista, mutta "huomenna on uusi päivä" -ajatuksella mentiin nukkumaan ja odottamaan lauantaita. Olikohan se juuri perjantain ja lauantain välinen yö, kun herättiin ihan mielettömään ukonilmaan...? En ole sellaista ennen nähnyt. Ensin taivas vaan välkkyi yhtenä valomerenä. Kun kuuro tuli lähemmäksi, alkoi myös jyristä. Salamointi oli niin tauotonta, että oli mahdoton sanoa, mikä jyrähdys kuului mihin välähdykseen. Nipsua vähän jännitti, mutta malttoi olla kainalossa ihan rauhassa. Onneksi kuuro meni aika pian ohi ja saatiin nukkua loppuyö.

Lauantaina osattiin mennä onneksi oikeaan tutustumiseen, sillä yksilöradat mentiin periaatteella tutustu-juokse-tutustu-juokse.

Ensin oli Jörg Thenertin hyppäri. Aika hankala, mutta ihan mentävissä. Alussa tuli niin ärsyttävä virhe. Vedin okserille vähän liikaa ja Nipsu meinasi ajautua jopa mun puolelta ohi. Jouduin korjaamaan linjaa okserille, jolloin Nipsu ajautui seuraavalle hypylle takaakiertoon. Yrtin vetää ja huutaa (refleksit eivät toimineet kunnon puolivalssiin tms...), mutta Nipsu vaan hidasti, huusi ja flänkkäsi :p Ne vaikeammat kohdat menivätkin sitten ihan kivasti, mutta eipä se nyt paljon lohduttanut.

Agirata oli sitten meidän Anders Virtasen. Hyvällä tsempillä lähdettiin, mutta sitten heti kolmosrima alas. Meni niin fiilikset, että en kyllä pystynyt nauttimaan loppuradasta yhtään :/ Räpellettiin siellä sitten kaikkea muutakin ja oikasin lopulta puomilta maaliin, kun Nipsu tuli siitäkin läpi.

Kaikki radat.

WP_20150725_16_03_31_Pro.jpg

Harmitti harvinaisen paljon ensinnäkin se, että ei kyetty tekemään ratoja omalla tasollamme, vaan räpellettiin jokaisella radalla ihan idioottivirheitä. Ja sen lisäksi harmitti se, että harmitti... En vaan nyt löytänyt sitä kisaamisen iloa ja epäonnistumiset nousivat liian isoon rooliin. Vähän turhan hyvin sen suhteen mennytkin viime aikoina, joten piti käydä vissiin Saksassa asti hakemassa vauhtia seuraavaan ylämäkeen. Jotain tämäkin reissu varmasti taas opetti, tai ainakin kasvatti.

WP_20150726_19_09_52_Pro.jpg

Matka oli muuten laatukamaa ja seura tietenkin erinomaista. Sunnuntaina oli kiva katsella finaaleja, kun sai kannustaa niin suurta joukkoa joukkuetovereita!

Maanantaina matkustettiin kotiin. Ensin Hannan ja Eeron kyydillä Dresdeniin, sieltä bussilla Berliiniin, lentäen Helsinki-Vantaalle ja siltä vielä yötä myöten omaan kotiin. Äiti ja isä tulivat ystävällisesti hakemaan kentältä, niin säästyi ehkä pari tuntia matka-aikaa, kun ei tarvinnut odotella busseja. Kotimatka kesti silti kaikkiaan semmoiset 14 tuntia. Rankkaa tuo istuminen!

Iso kiitos taas kaikille osallisille! Kiitos koko joukkueelle, kiitos Hannalle ja Eerolle, kiitos kotijoukoille koirien hoidosta! Luu pääsi taas Tending-leirille ja oli saanut aksata siellä sekä Lotan että Tesun kanssa. Hienoo kuulemma oli! Tuittu vietti tietenkin laatuaikaa mummulassa ilman muita koiria.

WP_20150726_19_20_04_Pro.jpg