Kävin lauantaina elokuvissa katsomassa Inceptionin. Siinä pelattiin unimaailmassa ja härkittiin toisten alitajuntaa, eikä itse Leonardokaan tainnut lopulta tietää, oliko unessa vai hereillä. Mulla oli sunnuntain kisoissa vähän samanlainen olo :D

Alku oli taas vähän stressaava, kun matka kesti vähän pidempään kuin oletin, ja pelivaran olin käyttänyt jo lähtemällä myöhässä. Kisoissa oli erikoinen aikataulutus, sillä kisakirjeessä sanottiin vain joka luokan viimeinen ilmoittautumisaika. Ratojen piti alkaa heti, kun ne ovat valmiina. Mini kolmosilla ilmoittautuminen oli 12.00 ja taisin ajaa pihaan 11.55. Radallakin tehtiin enää pieniä säätöjä ja ykkösten palkintoja jaettiin parhaillaan. Onneksi luokkanousijoita ei laitettu luokan alkuun, vaan loppuun! Ja lopulta tutustuminen alkoi vasta 12.30, joten se siitä kiireestä.

Ensin kisattiin hyppärillä. Rata oli aika helppo, mutta Nipsulle suunnitelmaa tehdessäni sain kyllä pähkäillä parin kohdan kanssa aika lailla. Kävin itseni kanssa pientä henkien taistelua, mutta sain kuin sainkin pidettyä pään kylmänä ja uskalsin valita ohjaukset, jotka vaativat enemmän rohkeutta. Hylkäsin julmasti kaikki varmistelut (ja takaaleikkaukset, jotka niistä olisi seuranneet...)! Alussa käännyttiin kepeiltä loivasti vasemmalle renkaalle ja hypylle, josta taas jatkettiin oikealle rinnakkaisille serpentiinihypyille. Linja oli sen verran inha, että kepeillä piti ottaa aika reilu etäisyys, jos halusi ehtiä tyrkkäämään hypyt oikealta puolelta. Toiselta puolen olisi pitänyt sitten takaaleikata ja yrittää epätoivoisesti ehtiä jatko-ohjaukseen. Harjoittelin tätä kohtaa aika monta kertaa - ja toteutin just niinkuin piti! Otin rohkeasti etäisyyttä jo kepeille lähetyksessä ja irtosin niin kauas, ettei edes meinannut tulla kiire :) Ja hienosti Nipsu suoritti kepit silti.

Toinen hankalahko kohta oli yhdessä putkeen viennissä. Jatko helpottui taas selvästi, jos pystyi vaihtamaan putkella puolta. Ja käytännössä se oli pakko tehdä (melkein suoran) putken jälkeen. Tässäkin pokka piti, heitin Nipsun melko pimeään putkikulmaan ja lähdin ryysimään persjättöön. Tassujen rapinasta kuulin, että sinne se osui ;) Tämän jälkeen loppurata oli ihan helppo ja viimeisten kurvien ohjaaminen meni ehkä aavistuksen jäykemmäksi. Niihin ei vaan voinut enää kompastua! Ainakin muurilla olin ollut kuulevinani kopsahduksen, joten ihan varma en maaliin tullessani ollut nollasta. Nolla meille kuitenkin kuulutettiin ja sanottiin, että mentiin kärkeen. Koska oltiin viimeinen koirakko, niin kärkisijahan jäi sitten voimaan! Niinkuin ensimmäisessä kolmosten nollassa ei olisi ollut tarpeeksi, niin saatiin siis myös voitto ja hyppyserti!

Agilityrata vaikutti ehkä jopa helpommalta. Siinä mietitytti ainoastaan elämä ennen ja jälkeen keppien. Siihen mietinkin aika pitkään eri variaatioita. Meinasin jo päätyä viemään kepit pakkovalssilla ja hakemaan reilusti ylimääräistä kaarrosta... mutta sitten en vaan antanut itseni sortua kankeamiseen. Hyvä minä! Lopulta päädyin lähettämään kepeille avokulmaan ja tekemään keppien jälkeisen muurin jälkeen poispäinkäännöksen. Sitä oli kyllä pakko treenata lämppähypyillä :D

Agirata ei kyllä sitten konkreettisesti ollut niin hyvä kuin hyppäri. Alku lähti ihan hyvin. Nipsu teki aan superisti, vaikka tein tosi jyrkän persjätön ja otin aika paljon etäisyyttä, että ehdin parempiin asemiin jatkoa varten. Yhden hypyn takaakierto oli aika hilkulla, ja sitä seuraavalla keinulla pakka hajosi. Muistikuvat eivät ole kovin selkeitä, mutta jotenkin Nipsu himmasi keinulla liian aikaisin ja keinun laskeuduttua lähti kontaktilta ilman lupaa. Ehdin kirota mielessäni, mutten vissiin tarpeeksi kovasti, että olisin korjannut, vaan ehdin huitaista Nipsun putkeen. Hetkellisestä jäätymisestä johtuen olin seuraavasta tilanteesta valovuoden myöhässä ja Nipsu tuli putkesta ulos ihan liian aikaisin. Jotenkin sain sen tyrkättyä hypylle ja siitä kepeille. Keppien aikana ehdin koota itseäni ja se poispäinkäännös oli oikein hyvä. Enää puomi, pituus ja okseri, jes! Mun oli tarkoitus juosta reilusti puomin ohi ja ottaa sen verran sivuetäisyyttä, että pääsen juoksemaan loppusuoran suoraan, ja vapauttaa Nipsu vauhdista. Se possu ei sitten odottanutkaan lupaa, vaan ryysi kontaktilta perään! Ja tässä vaiheessa mulla ei vaan ollut pokkaa korjata... Nipsu tuli vielä sen verran vinoon, että hyppäsi pituuden ihan sivukeppejä hipoen. Nollalla kuitenkin maaliin, ja vaikka kontaktit ottivatkin päähän, niin olo oli aika epätodellinen. Tuplanolla...?!! Nipsulle...?! Tultiin toiseksi Miian ja Daisyn jälkeen, joten serti siirtyi Nipsulle. Tuplaserti...?! Kolmen kolmosluokan startin jälkeen Nipsulla on jo ekat sertit sekä agi- että hyppyradoilta.

Huh huh!

(Ja enää tarvittaisiin viisi mitätahansa nollaa ensi kesän kinkereihin.)

Tuitun olin jättänyt Nipsun vaihtarina mummulaan, mutta Luu oli mukana. Ehdittiin tempaista pienet tokotreenit kisapaikan viereisessä puistikossa. Parit eteentulot kierroilla, aika hyviä. Seuraamista lyhyinä pätkinä, aika hyviä nekin. Sitten ensin maahanmenoja ja sen jälkeen seisomisia. Maahanmenot ovat ihan ok, jos en itse liiku. Omaa liikettä en meinaa millään saada yhdistettyä. Maahanmenojen jälkeen seisomisista ei tullut mitään, vaan Luu lakosi koko ajan maahan tai ainakin istumaan. Kun huomautin, se lakosi tietty entistä herkemmin. Ainakin peruuttelujen kautta saatiin sentään onnistumisiakin.

Kisoista vein Nipsun takaisin ja lähdin melkein suorilta kimppatokoihin. Luu teki ensin kontaktihäiriöitä. Tässä on vielä työsarkaa, mutta kyllä sille alkaa idea hahmottua. Seuraamista taas lyhyinä pätkinä. Pää pysyi edelleen paremmin, mutta muuten lievää levottomuutta.

Sitten kokeiltiin ruutu-merkki-leikkiä, mutta se ei edelleenkään edisty. Tein sitten vaan yhden ruutuunmenon, niin että kävin näyttämässä paikkaa. Muuten hyvä, mutta Luu kääntyy ruudussa heti ympäri ja juoksee hakemaan palkkaa. Ehkä koitan tehdä pysähtymistä vaikka lähempää erikseen.

Luoksetuloa ensin istumaan jätettynä. Kävin kerran palkkaamassa istumisesta ja sitten yksi eteentulo. Nyt Luu tuli tosi varovasti ja istui liian kauas. Otin pari eteentuloa tolpankierroilla, ja ne olivat vähän parempia. En ole noista kyllä kovin huolissani, uskon että se sopiva vauhti ja etäisyys löytyy vielä. Välillä kun ongelma on ihan päinvastainen, eli törmääminen.