Tänään koitti valkkuryhmän treeniviikonloppu Elinan opeissa. Treenasin tänään sekä Nipsulla että Luulla. Halusin mennä samoilla lämmöillä molempien kanssa, eli Nipsu meni ekana ja Luu sitten kolmantena. Muuten ihan toimiva systeemi, mutta ohjausmoodin kääntäminen ministä maksiin kesti taas hetken.

Mentiin ensin rata mahdollisimman kisamaisesti. Nipsun kanssa selvittiinkin yhdellä väliin jääneellä hypyllä ja pienellä pelastelulla koko n. 30 esteen radasta. Oli tosi fiksu veto tempaista tuommoinen heti alkuun. Kun alettiin hinkkaamaan, niin jalat oli jo valmiiksi hapoilla ja henki pihisi.

Alkuun tein vastakäännöksen okserille, se toimi ihan hyvin. Saatiin Elinalta myös selventävä briiffaus vastakäännöksen, flipin ja jaakotuksen eroista. Nyt on ainakin teoriassa käsitys siitä, mitä ohjausta on milloinkin tekemässä ;) Vastakäännöksiä voin kuvitellakin tekeväni, ne flipit ovat mulle edelleen aika vieraita.

Kepeille meno oli aika haastava, umpikulma ohjaajan ollessa ulkopuolella. Ohjaajan liikkeen suunnassa oli tyrkyllä putkensuu. Nipsu selvitti kepit ihan hyvin. Jyrkkään käännökseen keppien jälkeen Elinalta tuli hyvä huomio siitä, miten helposti koira kääntyy väärin ohjaajan ollessa keppien oikealla puolen lähellä keppejä. Tämän kun tiedosti, niin käännös kyllä onnistui hyvin. Kerran Nipsu kiepsahti kepittelemään takaisin päin.

Keppien jälkeisestä putkesta Nipsu valui aina aika pitkälle, mutta olin itsekin siinä aina jotenkin pihalla. Valssi oli tässä parempi kuin persjättö, jossa ohjaajan liike ajoi koiraa kaarelle. Yhtä hypyllä pyöritystä tehtiin muutama kerta, jotta sain itseni tarpeeksi ajoissa liikkeelle. Sain kyllä tosi hyvän etumatkan, kun vain olin oikeassa paikassa, oikeaan suuntaan ja maltoin pitää ohjauksen päällä. Pelkään aina kieltoja tämmöisissä, mutta pitää vaan ohjata kunnolla ja luottaa, Nipsu teki tosi hyvin!

Radan perällä ollut kuvio oli monille se vaikein. Täysiä muurille, siihen ennakoiva valssi, seuraava hyppy takaa, valssi/persjättö, hyppy takaa ja keskimmäiseen kolmesta mahdollisesta putkensuusta. Rytmitys muurin jälkeiselle hypylle oli vaikeaa, kun ensin piti odotella koiraa, sitten tökkäistä taakse ja samalla tehdä jo persjättö tai valssi. Persjättöä yritin ensin, mutta ei saatu sitä kovin hyväksi. Valssi tuntui paremmalta. Kolmas valssi tähän perään tuotti jo ongelmia ja meinasin olla koko ajan väärään suuntaan putkelle mennessä. Jotenkin saatiin lopulta askeleet oikein päin.

Vaikein rytmityskohta mulle oli ehdottomasti täyskäännös okserilta, josta lähdettiin hullulle juoksusuoralle (jonka loppuun oli luonnollisesti kiire). Jouduin odottelemaan Nipsua edellisen hypyn ja okserin välissä, ja vastakäännöksen oikea rytmitys (askel, käännös, ohjaus...) tuntui vaan olevan liikaa meikäläisen rytmitajulle. Vielä kun siitä olisi pitänyt lähteä nopeasti liikkeelle... Näitä pitää vaan treenata paljon, ja yllättäen saatiinkin kotiläksyksi rytmitystä ensin ennakoivissa valsseissa ja sitten vaikeammissa ohjauksissa. Nipsu kyllä irtosi tosi kivasti, kun ohjaus vaan oli kohdillaan. Elina kehoittikin hyödyntämään tätä ja ohjaamaan Nipsua kuin maksia. Sehän passais, pääsisi vähän helpommalla, kun voisi viedä Nipsua enemmän kuin Luuta ;) No, ehkä niissä jotain eroa on.

Semmoinenkin huomio tuli, että vaikka Nipsu pääsääntöisesti seuraa minua todella hyvin, niin lähtee kyllä hakemaan ansaesteitäkin, jos otan askeleen väärään suuntaan tai olen myöhässä. Tuossa okserikäännöksessäkin luulin, että voin vain heittää sen okserille ja lähteä menemään, se kyllä tulee perässä. Vaan se lähtikin kaarrattamaan ja tuli hypystä ohi. Pakko oli siis rytmittää käännös kunnolla. Sillä kyllä kääntyi paremmin.

Nipsu meni kyllä mainiosti, olin kovin tyytyväinen siihen. Varsinkin noi irtoamiset ja suorittamiset, vaikka lähdin jo menemään, olivat iloinen yllätys. Tätä lisää! Elinakin kehui :) Oli varmaan vähän eri näköistä menoa kuin keväällä...

Sitten Luun kanssa, huh! Erinäköistä oli senkin meno, kun Elina on nähnyt sen vuosi sitten leirillä ;)

Tehtiin pätkissä. Ensin muutama kerta sitä alun okserin vastakäänöstä. Vähän piti säätää, mutta sitten hienosti. Oli taas vaikeuksia sisäistää, miten paljon aikaisemmin ohjaukset pitää Luun kanssa tehdä.

Seuraavassa pätkässä Luu ampaisi ansahypylle. Se katse... Kun se katse pysyi oikeaan suuntaan, koirakin tuli. Takaakiertohypystä Luu tuli ali (rima siinä 45 cm), seuraavilla hyppäsi kyllä, kun maltoin pitää katseen koirassa. Kepeille vein samalla tavalla kuin Nipsun, vaikka olin aivan varma, että Luu ampuu putkeen uudestaan ja uudestaan. Mutta ei se mennyt putkeen kertaakaan, vaan aivan pätevänä kepeillä! Ekan kerran meni väärin, kun ryysin liikaa, mutta seuraavilla kesti mun liikkumisen takaa oikealle puolen.

Pyörityshypyllä piti Luunkin kanssa säätää suuntia, mutta hyvin se saatiin sujumaan ja sain senkin kanssa tarpeeksi etumatkaa muurille. Muurin käännös oli hyvä joka kerta. Noi kokoamiset Luu kyllä hanskaa, jos vain olen ajoissa ohjaamassa. Mutta sitten siihen perään piti tehdä ne kaksi takaakiertovalssia... En ollut edes alunperin suunnitellut Luun kanssa sitä jälkimmäistä valssia, mutta jostain syystä lähdin tekemään samoin kuin Nipsulla. Eka saatiin jo aika hyväksi, mutta siihen tokaan tuntui tulevan joka kerta ihan hirveä kiire, enkä osannut ikinä valssata tarpeeksi ajoissa enkä oikeaan suuntaan. Tässä Luu alkoi myös tulla selän takaa vähän tuhmana ja piti palkkailla pelkkää oikealle puolen tuloa. Mutta oli se kyllä tosi vaikea kohta. Monet eivät nopeiden koirien kanssa edes yrittäneet sitä toista valssia.

Seuraavaksi hinkattiin sitä samaa okserilta käännöstä kuin Nipsunkin kanssa, tietty. Rytmitysvaikeuksia, tietty. Luu alkoi tässä vaiheessa olla jo ihan poikki (ohjaajasta puhumattakaan), mutta sen verran tehtiin, että saatiin se suunnilleen oikein menemään.

Elina kysyi, koska Luu tulee kisaikään. (Neljä kuukautta sitten :D) Elinakin sanoi, että toiset koirat vaan vaativat sitä aikaa kehittyäkseen, mutta sitten kun niistä tulee valmiita, niistä tulee todella hyviä. Sehän se mun pidemmän ajan tavoite onkin :) Hyvältä sen meno kuulemma näytti. Ja lohdutuksesi sain taas kuulla, että ohjaaminen on haastavampaa, kun rimat eivät ole ihan tapissa. Luu kun on muutenkin nopea, niin saa matalammista hypyistä vielä niin paljon lisävauhtia, että en vaan voi ehtiä samalla tavalla joka tilanteeseen. Kotiläksyksi saatiin sitä rytmityksen treenaamista... Ja huomion kiinnittämistä palkkaan. Palkkaaminen pitäisi suunnitella jo etukäteen, jotta se tulisi oikein ja oikeasta asiasta. Ja pitäisi muistaa palkata niin, että itse jatkaa liikettä, jotta ei vahvista Luun jahtaamishalua.

Hehkutusosuutena mainittakoon, että molemmat koirat olivat kyllä niin hienoja :) On vaan niin huippua saada mennä koirien kanssa, joista sitä potkua riittää vaikka mihin, niin pitkälle kuin vaan saa omaa tekemistään kehitettyä. Aina sitä ei edes tajua, mutta kyllä sitä osaa arvostaa. Ja treenit olivat taas huiput. Huomenna jatketaan vielä Nipsun kanssa. Ja ensi viikolla sitten normitreeneissä taas muutamin uusin eväin!