Viime yön ja aamun aikana Nipsu oli tehnyt melkoisen urotyön. Työllä ja tuskalla se sai synnytettyä kaksi isoa merle-pentusta, jotka painoivat 275 g ja 305 g. Kolmas pentu oli niin iso (322 g!), ettei enää mahtunut tulemaan, joten shelttiäiti kiidätettiin eläinlääkäriin. Pentu leikattiin pois ja se valitettavasti menetettiin. Nipsu onneksi selvisi ja kaksi pentua voivat hyvin.

Kaiken tämän keskellä Nipsu oli ollut koko ajan äärimmäisen reipas. Ei valittanut varmasti tukalaa olotilaansa ja hoiti syntyneitä pentuja innokkaasti. Leikkausreissulla se sai kehuja tervepäisyydestään, kun antoi eläinlääkärin käsitellä niin hyvin. Oudossa paikassa ja tilanteessa ilman omia ihmisiä. Nukutuksesta heräiltyään se jatkoi taas pentujen hoitamista. Hoivaviettiä riitti majavallekin, jonka se oli vielä tokkuraisena hakenut pentujensa jatkoksi hellästi nuoltavaksi.

Täällä on jännitetty uutisia ja oltu huolissaan. Nyt saa jo olla onnellinen toipuvasta tuoreesta äitikoirasta ja kahdesta potrasta pennusta, tytöstä ja pojasta. Odotan jo kovasti, että ne kasvavat ja pääsen katsomaan pientä perhettä <3 Kiitos Annelle Nipsun hyvästä hoidosta!

Olin tallilla treenaamassa, kun kuulin, että Nipsun kanssa oli lähdetty eläinlääkäriin. Hyvä, että oli muutakin ajateltavaa. Kotona ei olisi voinut tehdä muuta kuin istua ja odottaa uutisia.

Ensin tokoiltiin Luun kanssa. Tehtiin palkatta seuraaminen, maahanmeno ja seisominen. Seuraamisessa jotain pientä härkkimistä, mutta pääpiirteittäin ihan ok. Maahanmenossa jäi sitten seisomaan... Uusinnalla ok, tosin ei tuntunut olevan normaalin nopea. Seisominen ok.

Luoksetulon stoppeja. Stoppi, läpijuoksu ja stoppi, josta kutsuminen luokse ja vauhtipalkka. Nämäkään stopit eivät olleet kovin hyviä, mutta sitten Luu alkoi tehdä jo tosi huonoja. Tuli ihan valumalla. Autoin lopulta vartaloavulla, että saatiin parempaa yritystä. Syytän mattoa... Katsotaan taas keskiviikkona Meirän hallin liirailualustalla ;)

Ja niitä kaukojen aloituksia... Kyllä ne vaan paranee kerta kerralta, pakko uskoa, kun näkee. Maahanmenot jo aika kivoja, tosin pois kävellessäni oli laittanut pään maahan (korjasin). Ekoja nousuja kurrena ja istuina, kaikki hyvin.

Heittoja ja nostoja metallilla. Kävin aina korjaamassa kapulan asennon. Nämä hyvin. Ärsyttää vaan alun perusasentoon tulo, kun Luu jää semmoiseen vinoon kyyläysasentoon ja joudun vääntämään aika lailla.

Tokojen jälkeen väsäsin hyppytekniikan perussarjan. Kuusi hyppyä, välit 6,5 jalkaa. Tehtiin samalla systeemillä kuin viimeksi, eli ensin kolmen hypyn takaa jne. Kolme ja neljä ihan hyvin, tosin ponnistuspaikka taisi valua aina vähän pidemmälle. Viidellä tuli kerran vikat hypyt yhdellä loikalla, mutta seuraavalla ok. Kuudella tuli sitten sitkeästi vikoja oikoen. Jätin taas julmana palkkaamatta ja menin kerran vikaan väliin palkkaamaan. Kolme kertaa taisi kaikkiaan roiskia, mutta sillä viimeisellä tuli jo vähän mietteliään näköisenä. Taisi hoksata, että tässä hommassa pitäisi olla ehkä vähän järkeäkin mukana. Ja sen jälkeen teki nätin perussarjan :) Jokohan tämä alkaisi mennä jakeluun...?

Luu sai mennä hetkeksi huilimaan ja Tuittu pääsi touhuamaan. Tehtiin aika pitkää seuraamista, jossa toinen oli taas niin tomerana.

Sitten metallinoutoa Luun isolla kapulalla. Tuittu oli itse asiassa hakenut sen jo kerran, kun heittelin Luulle... Pari tuontia sivulle asti, mutta muuten vaan heittelyä ja karkuun juoksua. Yritystä oli, mutta ei se vaan ota tuosta kunnolla kiinni.

Luoksetulo osissa, eli palkka seisomisesta, maahanmenosta ja sivulle tulosta. Ihan hienosti.

Kaukoja. Väisti jonkun verran Luuta, kun jätin tahallani sen kohdalle. Nyt sitten oikeasti peruutteli sillä peru-käskyllä... No, ajatus oikeaan suuntaan. Säätöä muissakin vaihdoissa. Syytän Luun läsnäoloa.

Lopuksi vielä Luukkosen kanssa ohjaustekniikkatreeniä. Tehtiin hypyllä ja putkella pakkovalssia, takaakiertovalssia, back-lappia ja saksalaista. Treenikaverina mulla oli kamera, hyvä kaveri olikin! Hyvin näki, kumpi meistä näissä harjoituksissa oli se heikoin lenkki. Luu oli varsin kiltti ja taitava :) Pakkovalsseissa en vaan saa itseäni kääntymään tarpeeksi ajoissa ja Luu valahti joka kerta tosi pitkälle. Takaakiertovalsseissa liikkuminen tuntuu aina kamalan vaikealta ja kankealta, en ole koskaan osannut tehdä näitä nopeasti ja sulavasti. Back-lapit sujuivat yllättävän hyvin. Luu ei ole tehnyt niitä koskaan, enkä itsekään niitä varsinaisesti harrasta. Saksalaiset on aina vaan niin vaikeita. Se alta pois liikkuminen... Varsinkin, kun en vaan edelleenkään luota siihen, että Luu hyppää sen hypyn. Pari kertaa se tulikin ohi, kun yritin liikkua rohkeammin. Videolta näki, että samalla päällejuoksukäsikin kyllä oli turhan hätäinen.

Tässä kooste treeneistä. Kaikkia pätkiä ei ole, kun piti poistaa osa yrityksistä pieneltä muistikortilta jo paikan päällä.