Hakuiltiin tänään Pinsiön maastoissa. Luulle otettiin reagointeja lopuksi eri paikassa autojen vieressä vähän paremman tuulen toivossa. No ei käynyt kyllä kummoistakaan ilmavirtaa. Tärkeintä oli kuitenkin saada maalimiehellä olo vapautuneemmaksi. Samanlaista ampiaisreagointia ei enää näkynyt, mutta pientä jännitettä oli ilmassa.

Ekalla mokasin ihan itse. Aloin innoissani kehua Luuta, kun se meni reippaasti maalimiehen luo. Voi tyhmyys... Tämä yhdistettynä muutenkin vähän jänniin pressujen alla kyykkijöihin sai Luun hämääntymään ja tulemaan takaisin mun luo. Meni se sitten lopulta piilolle ja juoksenteli vähän pallojenkin perässä. Kyttäili kyllä mua tarkkana ja yritti tuoda palloja mulle. Seuraavilla pysyinkin suu supussa ja jäin vähän kauemmaksi piilolta.

Seuraavallakin se vielä empi, että tunkeeko maalimiehen luo vai leikkiikö mieluummin mun kanssa. Päätyi sitten leikkimään vähän palloilla maalimiehen kanssa :)

Kolmannella oli sitten Kati, ja sinne mentiin jo ihan polleana. Toi Katille palloakin ihan hyvin.

Tuohon olisi voinut lopettaakin, mutta halusin ottaa vielä neljännen, jotta saataisiin onnistuminen vielä vieraammallakin maalimiehellä. Neljänteen oli sitten hyvä lopettaa, sillä se meni oikein hyvin :) Sukkana piilolle, eikä yhtään epäröintiä!

Ja ne reagoinnit kaikilla pistoilla oli tosi hyvät! Heti ekalle mennessä Luu nosti jo "keskilinjalla" (kaikki piilot kuitenkin samalla puolella) nenän pystyyn ja lähti etenemään piilolle hyvin itsevarmana. Näin ihan selkeästi, että oli hajulla ja sain päästää liinasta irti melkein heti maaston puolelle päästyämme. Siinä mielessä sujui kyllä paremmin kuin kertaakaan aikaisemmin. Olikin puhetta, että ensi kerralla voisi tehdä jo hajuhakuja.

Eiköhän sitä pienistä vastoinkäymisistä huolimatta voi jo kohta kutsua hakukoiran aluksi :) Omakin innostus lajista alkaa taas nostaa päätään, kun pääsee oikeasti tekemään jotain. (Sen lisäksi, että on aina maalimiehenä kaikille koirille :D)