(Otsikko taitaisi kyllä sopia ihan koko blogin nimeksi...)

Tänään taas perinteiseen tapaan töiden jälkeen hirveellä ryysiksellä Sulkavuoreen. Tuitulle suunnittelin treenin, jossa kolme kiintorullailmaisua niin, että ensimmäinen äijä ei palkkaa ja toinen on kopissa, joka oli viimeksikin tosi vaikea. Ei siis ihan helpoimman kautta...

Palkattomuutta ei ole siis kokeiltu koskaan ennen. Äijä löytyi hyvin ja ilmaisukin oli ok. Näytöllä Tuittu ryysi tietenkin maalimiehen päälle, mutta sain sen ihan hyvin jatkamaan. Kehuin vaan reilusti ja lähetin vähän matkan päästä uudestaan etsimään. Ei jäänyt yhtään jumittamaan, mutta käväisi kyllä pissalla... Pieni mielenilmaus kenties :D

Toinen oli sitten siellä kopissa ja se olikin todella vaikea. Kun Tuittu paikallisti maalimiehen, se vaan tunki päätään oven läpi semmoisesta, no schipperken pään mentävästä, reiästä. Rulla oli välillä kainalossa ja ties missä. Se vinkui, hyvä ettei alkanut haukkua. Se myös kaiveli maasta edellisen koiran ruuanjämiä. Aikaa meni kauan, mutta kun vaan odotin ja odotin, sai Tuittu vihdoin otettua rullan suuhun ja tuotua mulle. Mutta oli se vaan vaikeeta.

Viimeinen oli sitten helppo betoniputkipiilo. Lähetys piti ottaa uusiksi, kun Tuittu ei heti keskittynyt kunnolla, mutta sitten hyvin. Piilolla se oli käynyt kyllä putken toisessakin päässä, mutta kun ei parempaakaan löytänyt, ilmaisi maalimiehen, joka ykköspiilolla oli jättänyt palkkaamatta ;)