Käy muuten äkkiä semmoinen, että hiiri lipsahtaa vahingossa tuommoiseen pieneen ruksiin siinä välilehdellä, jossa odottaa melkein valmis blogipäivitys... Huoh.

No, kuten aiemmin kirjoitin, tänään treenattiin valkkuryhmän kanssa tokoa ;) Oltiin Näyttämönpuistossa ja syötiin samalla Luun MM-hopeakakkua. Aurinko paistoi ja kivaa oli.

Jakauduttiin kahteen ryhmään, meillä oli Into ja muut hormoonihuuruiset tytöt, eli Luu ja Ihme ;) Luu teki tokana.

Idari kisamaisesti, M-S-I. Yritin olla antamatta vartaloapuja, eikä Kati semmoisia nähnytkään. Silti asennot oikein. Seuraaminen ei tuntunut hyvältä, oli jotenkin huithapeli.

Tunnari, kolme kapulaa, reilut välit, ylimatka, oma oikealla. Kapuloita ei näkynyt ollenkaan, menikin ensin ohi. Löysi kapulat oikealta ja nosti oman muita tarkistamatta. Hyvä! Paluuvauhti ok, eteen jotenkin vinosti.

Ohjattu. Palkka ekasta merkistä, molemmat puolet. Ei kauheen hyvin näkyneet nääkään kapulat. Ensin vasen, jonne kaarsi hyvin, mutta kun ei löytänyt, korjasi keskelle. Mur! Pysäytys, torut ja uudestaan. En anna enää korjata tuommoisia. Uusinnalla ok. Loppuun asti, ok. Oikea parempi, mutta eteentulo vaikea. Oli suorassa, mutta vähän sivussa. Paluuta erikseen, kunnes oli siedettävä.

Seuraamista. Hidasta suoraa kentän päästä päähän, liikkuri käskytteli ja Luu yritti sitkeästi totella. Takapää eli, teki rytminmuutoksia ja vempuloi.

Kaukoja, Kati takatassuissa. Aluksi ei keskittynyt, mutta skarppasi pienestä puhuttelusta. Hyviä ja huonoja, välillä kädet tassujen vieressä.

Toisen kakkutauon jälkeen tehtiin vielä itseksemme.

Metallilla palautuksia askeleen päästä ja hetsaten noston kautta. Jälkimmäiset paremmin, asenne ihan kiva, vaikka se kuono kovasti painaakin.

Stoppeja ja läpijuoksutuksia tolpankierrolla. Ihan ok nurtsistopeiksi, matka ei ihan kamalan pitkä. Läpijuoksuissa tuli vähän odottavasti.

Ruutua, joka sekin vähän piilossa. Ainakin muilla oli ollut ongelmia sen löytämisessä. Luu oli kuitenkin tänään pätevänä ja meni hyvään paikkaan. Sitten ruudun loppua, jossa Kati auttoi häiriköimällä. Tehtiin samaa kuin Maijun kanssa, eli Kati käveli mun vieressä ja huusi "käsky" ja "seuraa" mun kääntäessä päätä. Ekalla meni taas tähän ihan kirkkain silmin. Sitten ei enää, mutta kerran ei myöskään lähtenyt mun kutsusta. Täytyy vaan muistaa tehdä ennen koetta normikutsuja, ettei käy vanhanaikaisesti.