Meillä on Katin kanssa muodostunut jo vähän niinkuin perinne suunnata Jyväskylään semmoisia Wanhan ajan kisareissuja. Eli käytännössä lähdetään aamulla, kisataan vähintään kahdessa eri luokassa ja palataan illalla. Perinne on muodostunut siitä, että... no, ollaan vaan sattumalta päädytty tekemään yhteisiä kisareissuja Jyväskylään :D

Ennen on käyty vaan ulkokisoissa. Nyt, koska koko alkutalvi on ollut niin lämmin, uskaltauduttiin ilmoittautumaan kylmään JAT-Tilaan. Siitä ne vastoinkäymiset sitten alkoivat. Päivä ilmoittaumisen jälkeen Nipsu aloitti juoksun. Jäljelle jäivät siis Luu, maksi 2 ja Into, maksi 3. Pari päivää ennen kisoja julkaistiin lähtölistat. Luu lähti oman luokkansa ensimmäisenä ja Into omansa viimeisenä. Millä todennäköisyydellä...?! Tämähän tarkoitti siis päivän pidentymistä, kun paikalla piti olla erittäin hyvissä ajoin ja takaisin pääsi lähtemään vasta Inton jäähkättyä kisojen loppumisen jälkeen. Päivä ennen kisoja tuli talvi. Kisapäivänä oli n. 12 astetta pakkasta. Joo, ihan kiva, kun tuli lunta. Kaiken huipuksi aikataulut olivat Luun luokan osalta etuajassa, mutta kolmosten osalta sitten puoli tuntia myöhässä (tuomarin jäätyä VR:n armoille)...! Mainitaan nyt vielä sekin, että kahdesta tuomarista erehdyin mielessäni toivomaan meille sitä toista (jolla on varsinkin alemmissa luokissa aina kivan helppoja ratoja), joten tietenkin kakkoset arvosteli se toinen (josta ei koskaan tiedä mitä saa).

Emme toki anna epäolennaisuuksien vaikuttaa suorituksiimme... muuta kuin positiivisesti niin, että koska kaikki on vastaan, tulosten on pakko olla hyviä ;) Luun kanssa tosin en uskaltanut ihan tähänkään luottaa. Tulosten suhteen me jatkoimmekin ihan tutulla ja turvallisella linjalla.

Kakkoset aloittivat hyppyradalla. Ja aloittivat tosiaan jo pikkukoirien osalta siinä vaiheessa, kun saavuimme paikalle. Kati jäi jonottamaan (kuulemma erittäin pitkäksi aikaa) ilmoon ja itse lähdin paniikissa lämppäämään koiraa. Vihaan kiirettä ja sitä, etten ehdi lämpätä ja viritellä niin pitkään kuin haluaisin. Ja kun starttasimme ekana (no, hyppärillä yhden luokkanousijan jälkeen), ei sitä valmistaumisaikaa tosiaankaan jäänyt. Yritin vaan rauhoittua ja keskittyä, mutta taisi se kiire vielä radalla näkyä. Ei oikein päästy edes alkuun, kun se jo loppuikin. Alussa oli kaarella kaksi hyppyä, muuri ja u-putken kauempi pää. Luu kyyläsi lähdössä ekasta hypystä ohi, mutta lähti sille kuitenkin hyvin. Taisi siinä sitten oma ajatus käväistä jo seuraavalla esteellä ja Luu kiilasi räkytyksen saattelemana kakkosesta ohi. Korjattiin, jatkettiin, ja sitten pyörittiin putkensuulla, joka sekään ei meinannut löytyä. Vitoshypyltä sitten rima alas ja korjauksen kautta maaliin. Viisi estettä sisältäen kaksi kieltoa, riman ja hyllyn. Voittajafiilis! Ja harmistunut siksi, että koiralla ei kyllä oikein ollut ajatus mukana menossa.

Agilityrata oli paljon kivempi, ihan erilainen kuin hyppis, jota en saanut edes tutustumisessa sujumaan. Ekan putken jälkeiseen niistoon Luu ei koonnut kunnolla, mutta en ehtinyt siihen itsekään kunnolla. Hyppäsi kuitenkin hyvin ja lähti kiltisti aalle. Muutenkin muurille asti meni hyvin. Sitten ohjaaja alkoi epäröidä ja siihenhän se levisi. En luottanut, että Luu tulee takaaleikkaukseen, joten vedin sen sitten hypyn taakse. Idiootti! Keinulla meni taas vinoon, vaikka vedätin ja tein päällejuoksua. Äh. Pituus oli vaikeasti pienestä vauhdista kohti nurkkaa, siitä kaatui palikka. En puuttunut, kun oli vaan osaamattomuutta. Loppu ok, vaikka taas himmailin puomilla. Mutta hyvä fiilis jäi, kokonaisuudessaan tuntui varmalta ja rauhalliselta :)

Hyvä hylly

Onneksi Kati ja Into varmistivat, ettei ollut ihan turha reissu, ja tekivät yhden 0-voiton :)

Pitkästä odottelusta luokkien välissäkin selvittiin ihan mainiosti, kun käytiin Hesessä. Ja kylmyyden piti loitolla kahden pipon taktiikka. Ainakaan pää ei palellut!