Ei varmaan kanna kamalan pitkälle, jos aina vaan tekee niin helppoja treenejä, että kaikki onnistuu, mutta saahan niistä hyvän mielen :) Koirat saivat viettää tänään varsinaista pyhäpäivää lenkkienkin osalta, mutta iltasella käytiin pikaisesti tokoilemassa. Tehtiin vaan nopeasti kaikkea helppoa :)

Ollaan keskitytty Luun kanssa viime aikoina aika pitkälti alokkaan liikkeisin, ja kyllä sitä edistystä vaan tapahtuu. Nyt aloitettiin paikkamakuun jätöillä ja paluilla. Luu putoaa maahan muuten hyvin, mutta aina tosi huonoon asentoon. Lonkalle, vinoon ja toinen etutassu mutkalle :( Täytynee vaan hinkuttaa. Sivulle se nousi nyt heti kerrasta, joten aika helposti tuntui menneen oppi viimeksi perille.

Seuraamista suorina vähän pidempinä pätkinä. Palkkasin pallolla, joka oli taskussa. Ei painanut, mutta pää oli sen verran alhaalla, että osui välillä mun reiteen. Kun jatkoin kehumatta tai kommentoimatta, Luu korjasi jossain vaiheessa päätä ylemmäs. Ehkä sillä on joku ajatus :) Muuten seuraaminen tuntui aika tasaiselta ja kivalta. Ehkä niitä käännöksiäkin voisi...

Yksi eteentulo maalinkierrolla, tosi hyvä. Toinen istumisesta. Nousi ekalla jätöllä perään, mutta sitten istui nätisti. Istumisesta luoksetulo taas rauhallisempi, mutta ihan siisti. Vauhti on kyllä ihan sellainen, että millä tahansa muun rotuisella koiralla sillä saisi kokeessa kympin ;)

Parit seisomiset ja maahanmenot "seuraamisen" yhteydessä. Seisomiset tosi hyviä. Toisella oikein keskityin siihen, etten anna vartaloapuja, joten Luu stoppasi pelkällä suullisella käskyllä. Myös maahanmenot onnistuivat vauhdista! Kävelin tosin hitaammin, mutta huikea edistysaskel on otettu.

Tuittu teki ne tutut vakkarit, joissa ei tarvita apuvälineitä... Välttelen taktisesti ruutumerkkien ja tunnarikapuloiden ottamista mukaan kentälle ;) Pätkä seuraamista, istuminen, kaukoja ja luoksetulo kokonaisena. Kaikki onnistui aika hyvin. Kaukojen aikaan yksi Tuitun rähjäkaveri (=samoilla pihoilla liikkuva koira, jolle Tuittu aina rähjää) jäi isäntänsä kanssa ohikulkiessaan katselemaan meidän touhuja, joten niissä se ei pystynyt täpöillä keskittymään. Luukin sai separit ja mölisi kentän laidalla. "Tää on meijän reenikenttä, nih!" Setä olisi halunnut päästää koiransa moikkaamaan hihnaan jätettyä Luuta. Onneksi sentään kysyi luvan, että pääsin kieltämään...

Häiriöt ovat toki tervetulleita, kunhan ne pysyvät harmittomina. Luuta loppupalkkaillessa kentälle syöksyi yhtäkkiä joku mönkijällä...! Kaahotti hirveätä kyytiä kentän ympäri, viereisen kentän ympäri ja jatkoi matkaansa. Tuittu oli onneksi kiinni kentän laidalla ja Luu jo muutenkin tulossa luokse pallo suussa. Kukahan korvaisi ja mitä, jos vapaana urheilukentällä olevan koiran ja kävelytietä pitkin urheilukentälle ajaneen mönkijän kesken sattuisi joku haaveri...?! Onneksi ei tarvinnut miettiä.