Tokoiltiin lähikentällä. Tuittu oli aika pätevä, vaikka aluksi sikailikin ihan huolella. Jätin sen istumaan, kun menin rakentamaan ruutua, mutta se ei voinut istua sitten millään ja kävi pöllimässä namit, jotka olin jättänyt avonaiseen kippoon odottamaan. Tästä se sai kuulla kunniansa, mutta ei tainnut paljon hetkahtaa. Ruuan saaminen on vaan niiiin isoin juttu Tuitun maailmassa, että sitä ei hevillä ylitetä hyvällä eikä pahalla.

No, treeneihin. Aluksi ihan pikku pätkä seuraamista namin kanssa tiheästi palkaten. Perusasennot tuntui aika hyviltä, oikealle käännös ja täyskäännös huonoja, kuten aina.

Sitten luoksetuloa, palkkana parilla namilla ja parilla kivellä täytetty filmipurkki :) (Ei se niellyt kiviä.) Ensin pysäytys heittäen ja sitten käsimerkillä ja heitolla vasta perään. Molemmat ok. Pientä ennakointia, johon en edelleenkään halua puuttua, ennen kuin saadaan pysäytys johonkin kuosiin. Sitten otin muutaman kerran loppua maasta sivulle. Hetsasin ja palkkasin purkilla, millä saatiinkin ihan kivasti vauhtia.

Jossain välissä, oisko sitten ollut tässä, tehtiin pari oman tunnarikapulan piilotusta. Muuten jees, mutta ote kapulasta oli kyllä kamala. Tuittu ottaa kapulan niin, että se roikkuu toisesta päästään sen kulmahampaiden varassa ja tippuu viimeistään sivulle siirtymisessä... Ei ainakaan pureskele ;)

Sitten vihdoin ruutuun, jota Tuittu oli jo kovasti kyttäillyt (palkka valmiina). Ruutuunmenot luonnollisesti tosi hyvin, joskin Tuittu meni ekan kerran sisään oikeasta laidasta ja tokankin oikean etukulmamerkin kautta kiepaten. Se ei vaan hahmota neljän kulmamerkin ideaa, vaan näyttää vaan juoksevan merkkejä kohti ja etsivän sitten alustaa. Tai sitten se vain hahmottaa sen omalla tavallaan, sillä menee tosi usein oikeanpuoleisten merkkien kautta. Otin kerran (3. tai 4.) tyhjälle alustalle niin, että pysäytin seisomaan ja käskin maahan. Nämä tosi hyvin, Tuittu pysyi ihan alustan vieressä. Sen jälkeen vielä yksi lähetys valmiille palkalle toisesta suunnasta.

Loppuun kaukoja, jotka ovat kyllä päässeet ihan hunningolle. Huoh. Tuittu liikkuu eteenpäin ja jumittaa. En jaksanut alkaa nyt hinkkaamaan, joten vaihdettiin peruuttamisen opetteluun. Tuitulla on hämärä aavistus siitä, ainakin keittiön ovensuussa ruokaa odottaessaan, ja aika hyvin se vaikutti hoksaavaan jutun. Tuitusta oli ihan huippua, että kun otti vaan pari askelta taaksepäin, niin namia lensi!