Lähdettiin ex tempore päivällä Tallille tokoilemaan, kun Lea kysyi seuraksi ja sattui olemaan sopiva väli. Luu joutui taas koville, kun piti ihan kuunnella ja keskittyä!

Luu teki yhden liikkuroidun setin. Aloitettiin hyppynoudon aloituksilla, joissa lähdinkin heiton jälkeen toiseen suuntaan tekemään idaria. Oli taas unohtanut aivonsa sinne kapulan perään ja istui sitkeästi monta kertaa, kun yritin tehdä seisomista. Vein aina pois kehästä ja säälittelin kovasti. Lopulta otin jo poskinahoista kiinni ja pidin ankaramman puhuttelun. Meinas mennä ihan hinkkaamiseksi, mutta alkoihan se lopulta sujua! Näitä pitää tehdä lisää, idarissa sen näköjään saa halpaan.

Sitten vastaava setti, mutta heiton jälkeen käskystä pistin maahan ja menin hypyn toiselle puolelle tekemään kaukoja. Tässä Luu oli hyvä. Jotain pientä ehkä asennoissa, mutta asenne oli tarkka ja rento heti ekasta vaihdosta!

Palasin sivulle, palkkasin ja lähetin lennosta noutamaan. Noston aikana pitäis laittaa silmät kiinni, mutta palautus oli hyvä.

Tunnaria ringillä. Oli aluksi tosi huono. Merkkasi omaa, mutta meni vaan yli. Nyt on tosi huono mielentila koko liikkeessä, ei kiva... Vikaksi tein semmoisen, jossa jäin itsekin lähetyspaikkaan. Tässä oli paljon vapautuneempi. Ei haistellut järjestyksessä, mutta nosti oman heti kohdalla ja palautti aika hyvin. Hankalaa, kun tämä järjestyksen vaatiminen aiheuttaa pientä painetta, mutta toisaalta kriteerien muuttaminen taas epävarmuutta.

Luoksetulon stoppia takapalkalla. Alku meni väännöksi, kun ei pystynyt olemaan kunnolla merkin vieressä. Ärsyttävä kyylä. Eka stoppi oli ihan onneton, en todellakaan hyväksynyt. Uusinta vähän parempi. Palkkasin vielä jätön, jossa oli ollut kuulemma taas levoton.

Tauon jälkeen tein itsekseni ruutua. Lähetin kerran vapaamuotoisesti keskeltä kenttää, meni hyvin. Sitten merkin kautta, josta alkoi taas mennä yli. Eikä sika totellut, kun yritin pysäyttää ennen ruutua! Ihan pokalla jatkoi ruutuun...! Jos joku juttu on vaikea, eikä huvita tsempata, niin Luun mielestä kaiken voi ratkaista vain juoksemalla lujempaa... Joskus vähän raivostuttavaa ;)

No, pienen puhuttelun jälkeen pysähtyi seuraavalla yrityksellä. Ja meni siitä nätisti ruutuun. Mutta varmaan joku neljä merkki-ruutu-settiä tehtiin niin, että Luu meni yli, merkkasin vääräksi, kutsuin sen pois ja laitoin hetkeksi makoilemaan. Sain taas jostain päähäni kokeilla, alkaako se jossain vaiheessa hidastua tai muuttua yhtään varovaisemmaksi. Ei alkanut (mikä olisi toki ollut tiedossa ilman kokeiluakin...), mutta sillä jollain viidennellä toistolla sattui sitten (säkällä?) pysymään sisällä ja sain palkattua. Sen jälkeen onnistui uudestaankin. Olipa vähän tyhmästi treenattu, mutta onneksi päästiin kaikkia tyydyttävään lopputulokseen :)

Tehtiin vielä muutama sivulletulo. Nameilla sain asennetta ja asentoa paremmaksi, mutta alkoi toisaalta myös ennakoida. Pari vauhtipalkkaakin siis. Kai näiden kanssa pitää vaan oppia tasapainoilemaan.

Pientä tassunvääntöä havaittavissa viimeisimmissä treeneissä, saa nähdä, mihin tämä tästä johtaa.

Käytiin porukalla vielä lyhyt metsälenkki. Luun mielestä Suni on nuoresta iästään huolimatta ihan ok :) Luu on pennulle vaan vielä turhan nopea ja kaikki juoksutusyritykset loppuvat varsin lyhyeen.