Illalla suunnattiin sitten vielä tokoilemaan Meirän hallille.

Luu aloitti ja oli tosi huono. Jotenkin aivan väärä asenne tekemiseen. Ja hirveä vääntö taas siitä narupallon luovutuksesta. Tehtiin ensin seuraamista, jossa painoi ja puski eteen. Tuntui tosi tuskaiselta. Kerran astuin vahingossa tassun päälle, kun oli niin lähellä. Luu kiljaisi ja jatkoi puskemista.

Sitten luoksetuloa, jossa ei taaskaan pystynyt menemään maahan. Mikähän juttu tääkin nyt on. Lähti tulemaan jotenkin löysästi ja teki sitten huonon stopin. Pistin takaisin lähtöön, mutta ei juuri parantanut uudella yrityksellä. Otin pari stoppia erikseen tuolinkierrolla, ne teki kyllä just eikä melkein.

Tunnari oli sentään hyvä. Täytyy rueta jo vaikeuttamaan tätä, kun on tullut niin monta onnistumista putkeen. Tunnarin tuontia erikseen. Otti kapulan pitkittäin suuhun, niin ettei sitä edes näkynyt. Korjasi kerran otetta, joten ei palkkaa ja uudestaan. Sitten toi nätisti. Vauhti on näissä hidas, mutta ehkä sekin tulee ajallaan.

Mutta jäipä pska maku. Tauon jälkeen tehtiin yhtä aikaa muiden kanssa ja sitten jo vähän paremmin. Vaihdoin narupallon naruleluun, niin ei tarvinnut senkään kanssa tapella. Tosin seuraamista en saanut tuntumaan hyvältä vieläkään, kun otin sitä lisää.

Noutokapulan nostoja tehtiin puisella. Ekalla kapula jäi helppoon asentoon, joten se hyvin. Toisellakin itse asiassa jäi, mutta kävin korjaamassa vaakasuoraksi. Malttoi nostaa senkin oikein, hyvä.

Liikkeestä istumisia silleen puolivirallisesti. Nyt muisti taas ja teki hyviä.

Maahanmenoja peruutellen. Suurin osa hyvin, pari jäi tekemättä, kun peruutin vauhdikkaammin.

Kaukojen tekniikkaa, ensin M-S-M ja sitten I-S-I. Nyt alkaa olla istumisissakin oikeaa ajatusta. Ei tosin meinattu päästä treenaamaan niitä ollenkaan, kun Luu vaan jumppaili M-S-vaihtoja omatoimisesti. Hirveellä tahdilla ylös-alas-ylös-alas... No, pääasiassa että tekniikka oli oikea ;)

Loppuun paikallaolot, aika lyhyet kumpikin. Istuminen ok.

Makuussa oli vaikeuksia saada Luu alussa sivulle istumaan, kun se vaan veti matoksi. Sitten malttoi kyllä odottaa omaa vuoroaan istumassa. Ja pisti päänkin maahan kerrasta. Olin ihan varma, ettei se pysty nousemaan sivulle. Mutta pystyi.

Tuittu makoili pääosin luolassaan. Se tunkee aina sinne puisen penkin alle. Välillä kömpi tutkimaan, olisiko jossain nameja tarjolla. Lopussa tehtiin metallinoutoa, ensin vauhtinoutona ja sitten kisamaisesti. Teki kisamaisenkin aika hyvin!