Parin päivän huili päätettiin tänään agitreeneihin. Mentiin medihypyillä. Oli ihan hauska rata, jossa pääsi treenaamaan nyt niin trendikästä puomin leijeröintiä. Tätä pitäisi tehdä Nipsun kanssa, kun taas joskus ehtisi omatoimitreeneihin.

Me ei kyllä meinattu päästä koko leijeröintikohtaan asti, kun takuttiin alkuradassa. Pituudelta oli todella tiukka kurvi ja lyhyt väli putkeen. Yritin ensin ihmisnuolella, mutta se oli ihan toivoton, enkä jaksanut alkaa vääntää. Sitten vastakäännöksellä, jossa oli myös jotain häikkää. Paras tähän asti oli ihan vaan sylivekki ja takaaleikkaus putkella.

Putken jälkeen hyppy, josta kääntö puomille. Tässäkin aika ahdasta. Tein ensin semmoisella niiston/ihmisnuolen tapaisella, mutta Luu ei oikein jarruttanut ja jäin hypyn eteen jumittamaan, jolloin se tuli mua päin niin että kaaduin. Tuli kyllä vähän sanomista. Vaikka olisin kuinka myöhässä ja tiellä, niin päin juokseminen on ihan yhtä kiellettyä kuin ohjaajan pureminen...! Eli meidän säännöissämme ihan tosi kiellettyä. Seuraavalla yrityksellä tulikin kiltimmin ja päästiin jopa puomille. Ylösnousu ilman laatikkoa, ja tunteiden kuumenemisesta ja kaikesta huolimatta otti ja osui!

Vaihdettiin ohjaus kuitenkin vielä toiselle puolelle vekiksi ja puomille lähetykseksi. Oli parempi niin. Ja ylösnousut toimi myös näin, joka kerta!

Puomin jälkeen ei meinannut onnistua hyppy ennen keppejä. Halusin kierrättää ulomman siivekkeen kautta (toinen oli tosi lähellä keppejä), mutta kun ryysin sinne puolelle ohjaamaan, Luu lähti jostain syystä aina kiertämään hyppyä. Oisko siinä jotenkin sitten liike vienyt. Onnistui se sitten ainakin vikalla kierroksella.

Puomin leijeröinti ei onnistunut, kun Luu katsoi putken jälkeen mua ja alkoi vaan kiilata. Mun rinnalla juokseminen on edelleen vähän vaikea asia... Tehtiin kerran palkan kanssa, ja sen jälkeen onnistuikin, vaikkakaan ei joka kerta. Tämän kohdan jälkeen en meinannut saada Luuta millään seuraavalle hypylle, kun se taas vaan alkoi kytätä ja kiilata. Lopulta päästiin kerran aallekin, jolla myös hyvä ylösnousu.

Vikalla kierroksella tehtiin rataa alusta ja päästiin siihen leijeröintikohtaan asti, eli 12 estettä sujuvasti! Loppu ei sitten oikein sujunut. Mutta pelkästään sillä jaksaa taas hetken, että Luu teki KAIKKI ylösnousut oikein :)

Illalla kotona käytiin vielä tokoilemassa lähikentällä. Jossa muuten sitten sammuu näköjään valot klo 21... Tehtiin palkattomasti messarin kehäjärjestyksellä.

Laitoin ruudun vinosti kentän nurkkaan ja merkit niin, että lähetyspaikka ja merkki olivat samat myös ohjatussa. Samaan tyyliin siis kuin sunnuntaina. Ensin ohjattu, jossa haettiin vasen. Merkillä menee nyt yli merkin sivuun, mutta parempi niin päin. Nouto ihan hyvä.

Ruudun löytymisessä ei tällä kertaa mitään ongelmia. Sinne upposi, itse asiassa vähän liian syvälle. Yritin korjata (kun kisamaista tehtiin) kutsumalla ja käskemällä heti perään maahan, mutta en vaan pysty tekemään sitä niin nopeasti, etteikö Luun etutassut olisi jo etureunasta ulkona. Korjauksia ei olla oikeastaan treenattu, joten muutakaan keinoa ei toki ole. Saa nähdä kuin käy messarin liukkaalla matolla... Nyt otin merkiltä asti uudestaan, kun oli mennyt jo niin plörinäksi. Toisella yrityksellä sitten hyvä paikka. Säätäminen ei toki loppunut siihen, vaan jatkettiin loppukävelyillä. Ensin menin huutamaan itse käskyä (mitä en siis ole tehnyt ruudussa tyyliin ikinä) ja Luu lähti tulemaan. Palautin sen ruutuun, ja kun huusin "seuraa", se ei lähtenyt tulemaan... Toisella käskyllä sitten.

Kaukot vielä "tässä kehässä" ennen välipalkkaa. Tein järjestyksellä S-I-S-M-I-M. Teki kaikki ihan kivalla asenteella, ja S-M näytti pitävän takajalat paikallaan! Liikkui siis vaan seiso-istussa ja oli tullut viivalta kymmenisen senttiä. Plus vähän vinoutta.

Seuraavan kehän paikallaolot tehtiin ihan pikaversioina. Niissä ei mitään. Nyt ois voinut nousta istumaan paremmin.

Metalli tehtiin tasamaanoutona. Teki ihan suht ok, yleensä tasamaana metalli on vielä huonompi. Edessä annoin toisen käskyn, että paransi luovutusasentoa. Jäi vähän kauas ja vinoon.

Luoksetulo. Pysähtyi kun pysähtyi... ja maahanmenon jäi istumaan... äh! Annoin vaan uuden käskyn ja jatkettiin loppuun.

Sitten palkkaa väliin ja vikaan kehään. Idarissa järjestys M-S-I. Juuri yhtäaikaa top-käskyn aikaan sammuivat valot. Ei annettu sen häiritä :) Kaikki asennot oikein.

Seuraamisessa korjailin ja huomauttelin jotain, eli ei tehty ihan kisamaisesti. Valui eteen ja painoi. Juoksusta pysähdyksessä valahti tosi pahasti eteen, mistä huomautin vähän selvemmin. Luu huomautti takaisin ja murisi, kun otin sitä poskivilloista... Seuraavan pysähdyksen teki kyllä sitten just eikä melkein. Samoin tämän keskustelun jälkeen työskenteli musta vasemmalle käännökset paremmin.

Vihdoin viimeiseen liikkeeseen eli tunnariin. Laitoin rivin reiluilla väleillä, pari ylimääräistä kapulaa. Oma toinen oikealta. Kävi rivin kaksi kertaa läpi (omankin kohdalta siis) ennen kuin nosti. Muuten ok, tuonnissa jopa jotain laukan tapaista. Kapulat oli "uudet" (vieraita käytettyjä), joten saattoi sekin vähän vaikuttaa.

Sitten oli pakko vielä tehdä kevyttä korjaussarjaa. Ruutu oli kentän siinä laidassa, jota pari pienempää valoa vähän valaisi, joten eikun sinne ;) Merkkikin löytyi helposti, kun kävin ensin varmuuden vuoksi näyttämässä. Se oli oikeasti aika pimeässä. Nyt paikat hyviä. Parin lähetyksen lisäksi loppuosaa, eli käskystä seuraamaan tuloa sekä sen tekemistä korrektisti. Jälkimmäistä väännettiin juuri viime viikolla, mutta lenkitti taas kyllä niin törkeästi. Meni melkein väännöksi, mutta löytyiväthän ne jarrut.

Luoksetulon maahanmenoa muistuteltiin kierroilla niin, että pysäytin ensin seisomaan (vartaloavulla ihan hyviä yrityksiä), ja siitä luokse ja maahan. Ekalla kerralla taas jotenkin empi, mutta sitten ok.

Ja loppuleikeissä muutama kauko. S-I oli taas kovin pompsahteleva. Näin tehdessä pompsuu kyllä taaksepäin, mutta pompsu mikä pompsu...