Meillä näyttää nollaprosentti taantuneen tuohon viidenkymmenen paikkeille. Eipä tällä menolla olisi mitään syytä tulla tituleeratuksi nollakoneeksi, mutta kaipa viime keväänä hankittu maine kantaa edelleen ;) Tänään tempaistiin Takkujen kisoissa kaksi rataa, joilla siis yksi nolla ja yksi vitonen.

Johanna oli tehnyt radat, jotka tulosten perusteella tarjosivat melkoisesti haastetta. Muutama tarkka paikka niiltä löytyikin, mutta ei niissä mitään kamalaa ollut. Agilityradalle lähtiessä keskityin vaan asenteeseen. Täysillä ja raivolla! Pientä paniikkia oli aikataulun takia ilmassa, mutta vaikka lämmittelyn kanssa meni vähän tiukille ja lähdettiin aika alussa, en antanut sen ottaa valtaa :) Edistystä! Sain myös hyvän asenteen päälle ja vedin tiukasti heti alusta asti. Maalissa olinkin aivan kuollut. Ei se juokseminen, mutta se huutaminen ja muu säätäminen... Juoksukin kyllä tuotti paikoitellen tuskaa, kun onnistuin liukastelemaan pariinkiin otteeseen. Yhdessä kohtaa myöhästyin valssissa ja jouduin vääntämään väkisin seuraavalle hypylle, mutta muuten rata sujui ihan näpsäkästi. Kontaktitkin otettiin. Puomi pienellä loikalla, mutta melko hallitulla sellaisella. Aa mentiin kahdesti ja molemmilla kerroilla Tuittu taisi tulla ihan nätisti alas asti. Päästiin jopa Liinan kanssa samalle sekunnille ja sijoituttiin kakkosiksi. Koiria oli parikymmentä.

Hyppärillä yritettiin jatkaa samaan malliin. Tutustumisen jälkeen jäi aavistuksen epävarma olo (niinkuin joskus vaan jää!) ja se kostautui radan puolivälissä, jossa olin hukata okserin. Sain tökättyä Tuitun sille viime tipassa, mutta se ei päässyt enää sillä varoitusajalla yli. Sori Tuittu :( Hiukan korpesi, kun radalla ei oltu saada aikaiseksi ensimmäistäkään nollaa. Siinäkö meni taas helppo voitto?! Onneksi Lea kiskaisi Inkan kanssa hienon ja luokan ainoan nollan! Sillä Inkasta tuli hyppyvalio :) Ihanneaika oli tiukahko, mutta mekin oltaisiin ehditty siihen juuri ja juuri, Inkan ollessa vajaa pari sekuntia nopeampi.

Harmi, kun kisakausi alkaa vedellä viimeisiään. Alan kesän takkuamisten jälkeen saada taas juonesta kiinni ja tämänpäiväisetkin radat alkoivat tuntua siltä kuin pitääkin :) Talvi otetaan vähän rauhallisemmin, mutta täytynee sinnekin katsoa tasaisesti jotain kisoja, etten kadota sitä juonta heti uudestaan. Sitä paitsi kisaaminen on taas sairaan kivaa! <3