Sunnuntaina oli Nipsun vuoro kisata. Eipä ollut taas terapiasta tietoakaan... Olen aika hyvin pystynyt keskittymään suorituksiin ja hakemaan onnistumisia sitä kautta, mutta pikkuhiljaa alkaa turhauttaa, kun toukokuun jälkeen ei olla tehty yhtään "oikeaa" nollaa virallisissa kisoissa. Rimoja tippui tällä kertaa yksi per rata, mutta muuten virheissä ei ole mitään selkeää yhdistävää tekijää. Aina vaan sattuu jotain. Nyt kahdella ekalla radalla vähän enemmänkin.

Kaksi ensimmäistä rataa olivat Jan Egilin. Ne oli kivoja, mukavan haastavia. Hyppärillä aloitettiin. Alussa oli kolmen hypyn serpentiini, jossa vikaan väliin tuli välistäveto. Kuvio oli hillittömässä vesilammikossa, joka ällötti lähinnä itseä. Puntit kastui melkein puoleen sääreen, kun siitä roiski menemään. Alku seiskahypylle meni ihan ok, sitten tippui rima. Olin vähän myöhässä ja käskytin. Kohta tuli ihan turha kielto, kun en vaan lähettänyt yhdelle hypylle kunnolla. Kepeille hylly, kun Nipsu meni ykkösvälin takana olevaan putkeen. Kun korjasin, se tunki sitkeästi kakkosväliin. Ei varmaan oikein hahmottanut punaisia keppejä, jotka olivat vasten punaista putkea. Loppu taas ok.

Eka agirata alkoi hassusti radan keskeltä. Nipsu tuntui tulevan alun tosi hitaasti ja olin kepeillä pidemmällä kuin kuvittelin. Varsinkin, kun harpoin sen lammikon yli mahdollisimman pitkillä askelilla. Kepeiltä kielto, kun ei vaan mennyt. Että silleen. Keppien jälkeinen vaikea kohta onnistui hyvin, ehdin päällejuoksuun ja Nipsukin jopa tuli siihen. Sitten vaan tippui seuraava rima. Takaakiertopersjätöstä sitten vielä hylly, kun Nipsu kiersi koko esteen. No, puomilla pääsin treenaamaan pakkovalssihäiriötä, Takkujen kisoissa kun tuli siitä läpi.

Vika rata oli Wyffen ja selvästi helpoin. Ajattelin, että jos siitä ei selviä, niin huono pitää olla... ja sen jälkeen totesin, että joku rima tippuu kuitenkin. Tippui sitten kakkonen, pakkovalssissa. Ehkä mä en vaan osaa, kun sain kahdella eri koiralla rimat alas pakkovalssissa. Nipsu tuli jotenkin niin tiukasti, että veti ihan rimaa päin. Loppurata treenailtiin sitten kontakteja. Puomilla pysähtyi ensin liian ylös ja sitten tipahti kokonaan maahan. Keinulta varasti. Aalla pysyi hytkyt ja kehut.

Nipen radat

Nokialle olen Nipsun jo ilmonnut, joten ne kaksi rataa käydään juoksentelemassa. Sitten jäädään kisatauolle odottelemaan, että homma alkaisi maistui taas kivalta. Nyt syö liikaa nuo jatkuvat hyllyt.