Tänään kokoustettiin koulutustiimin kanssa ja suunnattiin Maijun kanssa sieltä suoraan treenaamaan. Myös Lea oli seuranamme.

Luulla oli ohjelmistossa pääasiassa ohjausteknisiä juttuja ihan yksittäisillä/muutamilla esteillä. Ensin tehtiin tiukkaa takaakiertoa päällejuoksulla tai saksalaisella. Niissä on rima tosi herkässä. Ensin muutama matalammalla rimalla, sitten nostin 65 senttiin. Vasemman kautta (eli "kierrä") meni ihan hyvin. Ekalla vähän rapsautti, mutta sitten hyppeli yli. Kun vaihdettiin toiselle puolelle, alkoi tippua. Joko kierrokset nousivat, Luu alkoi väsyä (on kuitenkin aika rankka kulma hypätä) tai sitten tämä puoli oli sille vaan paljon vaikeampi. Otettiin väliin sitä toista puoltakin, ja vaikka taisi silläkin tiputtaa kerran, niin "takaa" näytti jotenkin vaikeammalta. Lopulta saatiin yksi onnistunut hyppy, kun en itse liikkunut niin pitkälle. Maiju auttoi palkkaamaan, eli heitti Cuzin heti hypyn jälkeen, kun itse jatkoin matkaa.

Noin niinkuin ohjaukseen liittyen, niin maksin kanssa on kyllä niin ihanan paljon aikaa liikkua esim. saksalaisessa...! Mä jäin aina vähän liikaa katsomaan Luuta, mutta silti ehdin kevyesti siivekkeen taakse.

Seuraavaksi tehtiin leikkauksia. Jospa niihin mun geenivirheestä huolimatta auttaisi ahkera treenaaminen... Muutama viskileikkaus yksittäisellä hypyllä putken jälkeen. Luun kanssa ongelmana ei niinkään ole se, ettei se irtoaisi hypylle, vaan se, että saan kerrottua ajoissa leikkaavani. Oikeaan suuntaan se kääntyi kyllä hyvin, mutta vähän tahtoi levitä.

Sitten tehtiin semmoisia jyrkkiä takaaleikkauksia, joissa lähestytään hyppyä suoraan ja käännytään tulosuuntaan. Tämmöisissä Luu on (silloin äärimmäisen harvoin, kun olen edes yrittänyt...) kääntynyt helposti väärään suuntaan. Nyt taas luki käännöksen ihan hyvin, mutta lähti ihan hulluna kaarrattamaan. Näitä hinkattiinkin tovi, kun jotenkin en vaan osaa sitä oikeaa rytmiä. Tääkin on semmoinen ohjaus, joka pitää tehdä Nipsulla ja Luulla niin eri tavalla. Nipsu pitää lähettää pehmeällä liikkeellä hypylle, ettei se kiellä, Luun kanssa taas pitää jarruttaa tosi tiukasti, että kääntyy. Ihan kohtuuhyvin se luki leikkauksen ja lähti kääntymään, mutta sitten siivekkeen takaa ei tosiaan lähtenyt tulemaan mua kohti, katsoi vaan ja flänkkäsi. Jokunen vähän parempi saatiin tehtyä ja palkkasin niistä.

Toi kaarrottaminen on alkanut Luulla vasta nyt viime aikoina, nuorempahan se tuli vähän turhankin lähelle... Se on siis päässyt vähän yllättämään, eikä ole tullut treenattua tarpeeksi tämmöisiä juttuja. Nyt pitäisi kyllä ahkerasti vahvistaa sitä käteenkin tulemista.

Lopuksi mentiin vielä puomia. Sikaili sitten taas muutaman ylösmenonkin, mur. Teki kyllä palautteen jälkeen oikein varovaisesti. Varsinaisena teemana oli alastulon suoruus, jota tehtiin namitargetilla. Aluksi jäi pari kertaa liian ylös, mutta sitten ihan ok. Aika hitaita oli kyllä, ehkä toi namialustakin alkaa kuitenkin jähmettää.

Tuittu teki seuraamista, luoksetuloa ja putkia. Pieni musta oli aika liekeissä, kun otin sen treenaamaan. Se sai melkein hepulin :) Seurasi täpäkkänä ja teki vauhdikkaan luoksetulon, jossa stopit nyt ehkä vähän valui. Tehtiin vielä putken kautta stoppeja ja sivulletuloja. Nyt oli seisomisetkin oikein hyviä.

Tehtiin myös kahdella u-putkella pientä rallia, jossa Tuittu ei jostain syystä millään osannut mennä yhteen pimeään putkikulmaan... Toisesta suunnasta onnistui ihan hyvin, mutta siinä toisessa oli joku ylitsepääsemätön ongelma. Hassu :D