Lauantaina ja sunnuntaina oltiin kolmannella Next Level -leirillä Liedossa. Ajelin taas välissä kotiin nukkumaan, kun aikataulut sen sallivat. Edelleen väsyttää ja jalat ovat aivan törkeän kipeät fysiikkatreeneistä.

Lauantai alkoi Vapun ryhmäsessioilla. Käytiin kaikkien kanssa yksi ongelma läpi. Meidän ryhmällä oli aika samantapaisia juttuja ja muidenkin aiheista sai hyviä vinkkejä.

Sitten siirryttiin fysiikkatreeneihin, jotka pidettiin tällä kertaa Hitti-areenalla, eli kylmässä. Eipä se huolellisen lämmittelyn jälkeen menoa haitannut. Menoa haittasi ihan muut asiat, kuten onneton lihaskunto ;) Jestas, miten rikki saa itsensä niin lyhyessä treenissä, kun tehdään tehokkaasti...! Treeni sisälsi niin sykkeen nostoa kuin lihaskuntotreeniäkin.

Ennen agilitytreenejä ehdittiin käydä Jennin kanssa Shellillä. Olen kuullut, että hiilarit auttavat palautumaan urheilusuorituksen jälkeen, joten söin munkin :D

Lajitreeneissä leirin teemana olivat edelleen ohjaustekniikat. Treenattiin ryhmissä molempina päivinä kahdella koutsilla. Lauantaina meidän ryhmä aloitti Mikon treeneistä, joissa aiheena olivat kontakti-putki-erottelut ja putkesta oikeaan suuntaan kääntyminen. Molemmista aiheista tuli Nipsulle treenattavaa, mutta hävettävän huonosti ko. aiheita on tehtykään. Aloitetaan asian korjaaminen heti seuraavissa omissa treeneissä!

Ekalla kerralla Nipsu meni puomin sijasta putkeen, kun jälkimmäinen oli vähän puomin edessä. Lopussa se kyllä sitten korjasi yhdellä lähetyksellä hienosti, eli oli menossa putkeen, mutta käänsi linjan puomille, kun vaan huusin "kiipee, kiipee". Todistetusti sillä on siis jotain aivotoimintaa! U-putkesta ohjaajan puolelle kääntyminen näytti ainakin nyt toimivan, jos olin putken takana kutsumassa, mutta jos lähetin umpikulmaan, kääntyi väärin. Tässä tuli itsellenikin "uutta" teoriaa, sillä en ollut ajatellut putkilogiikkaa ihan loppuun asti.

Marin treenissä aiheena olivat pääasiassa päällejuoksut, mutta katsottiin myös vastakäännöstä ja yhtä putkeen lähetystä. Sain kuulla taas uuden teorian vastakäännöksen, jaakotuksen ja flipin eroista. Ehkä vielä jonain päivänä hahmotan ne ;) Ei vais, flipin juju alkaa olla ihan selkeä, mutta edelleenkään en ole aina varma, teenkö vastakäännöstä vai jaakotusta. Marin mukaan olennaista vastakäännöksessä on, että se tehdään kaukana esteestä. Mä teinkin sen ensin liian lähellä estettä, mutta kun pysyttelin sopivalla etäisyydellä, ehdin paremmin niihin päällejuoksuihinkin.

Päällejuoksut sain tehtyä joka kerta, mutta kiirettä piti. Linjoja fiksaamalla sain huimasti lisää aikaa. Kumma juttu, miten paljon paremmin sitä ehtiikään, kun ei mutkittele turhia ja linjaa koiran takaakiertoon tarpeeksi aikaisin... Pikkukoiran kanssa niissä ei mitenkään ehdi niin paljon edelle kuin maksilla, mutta parhaat suoritukset sain tuntumaan ihan vaivattomilta. Kun tehtiin toista pätkää toiseen suuntaan, jälkimmäisellä yrityksellä päällejuoksuni oli kuulemma ihan täydellinen, ei voisi minin kanssa paremmin mennä. Marilla meni kuulemma kylmät väreet, vähänkö huisia :)

Suoran putken umpikulmaan piti lähettää sama putki leijeröiden. Tässä katsottiin, miten koiraan vaikuttaa se, ettei näe ohjaajan jalkoja. Nipsu lähti putken päähän, mutta kiersi sen. Tää tehtiin sitten palkan kanssa, niin että itse vaan liikuin reilusti.

Sunnuntaina vuorossa sitten Janitan ja Jaakon treenit.

Ensin Janitan radalle tekemään sikana sylkkäreitä. Niitähän en tee käytännössä ikinä. Varmaan olen joskus vähän Nipsulle opettanut, mutta radalla valitsen vaikka minkä tahansa kankiohjauksen ennemmin. Treenin jälkeen Janita patisti kyllä niitäkin käyttämään, kun ne kerta niin hyvin toimivat...

Ekalla pätkällä oli enemmän vaikeuksia. "Löysässä" sylkkärissä liikuin väärään suuntaan ja liian vähän ja muuta sellaista, mutta kyllä se sitten toimi. Tavallinen sylkkäri kepeille ei taas ottanut onnistuakseen, piti muistutella ihan ilman estettä palkka kädessä. Kepeillä testattiin myös jyrkkää päällejuoksua, kun keppien edessä oli ansahyppy. Nipsu teki osuutensa, kunhan itse tein omani ja muistin sen päällejuoksukäden.

Toinen pätkä tehtiin ekalla kierroksella nollana, ja se sisälsi tuplasylkkärin...! En ole tietääkseni ikinä tehnyt Nipsun kanssa tuplasylkkäriä. Vähän jäin siinä suotta odottelemaan (kai nyt, kun hämmennyin, että se todella kääntyi oikein...), mutta seuraavat yritykset olivat vielä parempia. Hypyillä tehden tavallinen sylkkärikin onnistui molempiin suuntiin. Siinä "löysässä" piti taas säätää, kun se oli jostain syystä mulle kovin vaikea.

Viimeiseksi Jaakon rata, jossa tehtiin putkijarrutusta, saksalaisia ja jaakotuksia. En tiedä, olinko jo niin naattikin vai mitä, mutta olin kyllä ihan surkea. Tiesin, mitä tehdä, mutta käytännön toteutus ontui. Unohtelin parin estein välein, mitä olin tekemässä, ja tein jotain ihan muuta kuin mitä Jaakko oli juuri neuvonut. Saksalaisissa ja jaakotuksissa ei sinänsä ollut mitään ongelmaa, ne toimivat teknisesti ihan ok. Saksalaisessa toki voisi liikkua aina vaan reippaammin. Ongelmia oli lähinnä lähetyksissä, kun olisi pitänyt irrottaa koiraa, että ehtii seuraavaan tilanteeseen. Näissä räpelsin jotain, ja irrotuksissahan Nipsu ei anna yhtään anteeksi. Jaakko laittoi mut lopulta ohjaamaan ilman käsiä ja antoi kotiläksyksikin keskittyä jalkoihin. Mulla on edelleen herkästi ongelmana yrittää vaan huitoa käsillä, ja silloin keskittyminen ei riitä siihen, mitä jalat tekevät. Ilman käsiä lähetykset onnistuivat paljon paremmin, kun pystyin ja jouduin keskittymään askeliin.

Hallin seinillä on semmoisia kivoja motivoivia mietelauseita. Yksi liittyi jotenkin mukavuusalueeseen, tai siis siltä poistumiseen. Hitsit, kun en muista miten se meni, mutta sopi kyllä tähän treeniin paremmin kuin hyvin. Aina kun joku harjoitus tuntuu ihan tuskaisen vaikealta ja epätoivoiselta, niin pitää muistaa, että juuri se vie eteenpäin.

Putkijarrutuksia pitää muistaa treenata niin, että olen itse putken takana. Niissä Nipsu kääntyi pari kertaa takaisin. Oli sekin varmaan kyllä jo aika poikki, mikä korostaa juuri tuollaista toimintaa, mutta kuitenkin.

Kotimatkalla käytiin porukalla syömässä Auran... ei abc:llä vaan Shellillä! Hurjaa. Juttujen tasosta huomasi, että väsy painoi yhtä jos toistakin. Sitten piti enää selvitä hereillä Tampereelle asti. Kahvin, karkin, energiajuoman ja vielä sopivasti kierroksilla käyvien aivojen avulla se sujui ihan kivuttomasti.

Kolmen viikon päästä uudestaan! Kuinkahan sitä toipuu siihen mennessä?