Tänään käytiin molempien koirien kanssa pisimmällä lenkillä, jolla Luu on koskaan ollut. Se ei paljon ole se, koska olen ollut tosi varovainen ja pyörinyt Luun kanssa vain lyhyitä lenkkejä kerrallaan. Käytettiin osittain metsässä kulkevaan lenkkiin lähemmäs tunti (reippaasti sen menee puoleen tuntiin), kun mm. treenailtiin matkalla luoksetuloa. Luu tykkää Tuitusta vähän liikaa ja molempien huidellessa vapaana tuleekin luokse vasta Tuitun perässä. Tuittu sen sijaan tulee hienosti Luu-käskyllä...  Teinkin useita toistoja niin, että otin Tuitun viereeni odottamaan ja kutsuin Luuta, kun se oli yksinään. Välillä se jää miettimään ensimmäisen käskyn kuultuaan. Pari kertaa kävin vähän ärähtämässä, kun se ei mietiskelytauonkaan jälkeen lähtenyt tulemaan luokse. Sillä oli myös hetken ärsyttävä tapa liueta luoksetulon jälkeen ilman lupaa, mutta sitä olen saanut jo paremmaksi ihan vaan nameja syöttämällä. Pitäisi vaan käydä ahkerasti sen kanssa kaksistaan treenailemassa näitä.

Tässä illemmalla käytiin naapurikoulun pihalla treenailemassa. Ensin lelujuttuina vauhtinoutoa ja kiertoja. Hyvin Luu lähti kapulan perään, mutta meni liukkaalla alustalla joka kerta melkoisen pitkäksi ja tarvitsi tsemppausta lähteäkseen palauttamaan. Sitten kapula kyllä tuli tosi pitkälle. Jollain kolmannella toistolla (johon olin juuri ajatellut lopettaa) Luu otti kapulaa huonosti päästä kiinni ja meinasi jopa jäädä järsimään. Oli sitten pakko ottaa vielä uudestaan, mutta taas sama homma... Toistoja oli jo niin monta, että päätin antaa olla ja katsoa sitten seuraavalla kerralla, mitä tapahtuu. Luu päätti kuitenkin korjata ongelman ja kävi itse leikin lomassa hakemassa maassa lojuneen kapulan - hyvällä otteella ja hienosti tuoden :) Ensi kerralla pitää muistaa lopettaa aikaisemmin, vaikka jo yhteen hyvään noutoon.

Oltiin riehuttu jo aika paljon (itseäni ainakin hengästytti!), mutta otettiin lelupalkalla vielä muutama sisäänkäyntikatoksen pilarin kierto. Molempia suuntia aika läheltä ja ohjausavuilla. Ihan hyvin, kunhan Luu ensin hokasi, että tuommoistakin voi mennä "kierrä" ja "takaa".

Sitten siirryttiin ruokaan ja tehtiin muutamia kertoja merkkejä. Avustin ensimmäiseen toistoon, kun Luu tarjosi sitkeästi perusasentoa, mutta sen jälkeen se osasi hienosti. Siirryin palkatessa aina muutaman askeleen taaksepäin, jolloin viimeiset toistot tehtiin kauimpaa. Oisko matkaa ollut reilu viisi metriä...? Selvästi enemmän kuin eteisen mattomme joka tapauksessa ;) Olen ajatellut, että tarjoamisen lisäksi voisin tehdä merkkiä pidemmältä matkalta leluavulta, mutta tämä vaikuttaa ihan hyvältä näinkin, joten katsellaan vähän aikaa.

Lopuksi vielä sivulletuloja ja muutamia askelia seuraamista. Sivulle tulemisia tein namikäsiavulla. Luu hakee asentoa jo jotenkin itsekin, mutta kovin pomppivaisesti. Paikallaan kääntymisiä oikealle ja vasemmalle (tämä vielä silleen loivennetusti) se teki aika söpösti. Tässä vaiheessa joku koira alkoi haukkua lähistöllä ja Luu otti siitä vähän häiriötä (=käänsi päätä). Sain onneksi palkkailtua kontaktistakin haukkumisen jatkuessa.

Pieni paimenkoira viime viikonloppuna. Kuva Lea Nissinen.