Ihan kiva treenipäivä meillä oikeasti oli :) Treffattiin Katin ja poikien kanssa ensin Sääksjärvellä jäljestystouhuissa. Löydettiin uutta, kivaa maastoa.

Kati talloi Luulle n. 550 metriä pitkän jäljen neljällä kepillä. Vanheni aika tarkkaan tunnin. Janasta ei tullut oikein mitään. Ensin Luu yritti oikoa. Kun otin aina takaisin, lähti vihdoin suoraan. Ja takajäljelle. Päästiin liinasta irti ja annoin mennä. Siellä se jäljesti tohkeissaan, kun itse oikaisin tielle vastaan... Kati oli vielä kiertänyt aika kaukaa. Uudella yrityksellä oli taas lähdössä samaa reittiä takajäljelle. Nyt en enää päästänyt ja päästiin erinäisten tarkistelujen jälkeen vihdoin oikealle jäljelle oikeaan suuntaan.

Meno oli kovin levotonta ja ainakin kahdesti jälki oli pahemmin hukassa. Palattiin näissä kohdissa taaksepäin ja Luu sai uudestaan jäljestä kiinni. Useimmiten siitä jo näkee, milloin se on jäljellä ja milloin ei, mutta välillä se pääsee yllättämään mut lähtemällä vaan johonkin... Ja kun lopulta näen, että nyt ei kyllä jäljestetä, ei välttämättä ole enää ihan helppoa palata oikeaan suuntaan yrittämään uudestaan. No, maaliin selvittiin ja kaikki kepit tuli nostettua. Katilla oli Sports Tracker päällä sekä tallatessa että ajettaessa mun perässä kävellessään. Tallatessa matkaa tuli tosiaan se 550 m, ajaessa 800 metriä. Eikä Kati edes seurannut meitä joka mutkaan. Luu oli yhdessä välissä jo ihan poikki, mutta ei mikään ihme tuolla säädön määrällä. (Ja vesipullo oli autossa...)

Metsästä mentiin Multisillan kentälle tokoilemaan. Luu teki kaksi settiä.

Tunnari. Rivi 10-senttisillä väleillä. Jes, toimi liikkuroitunakin! Aloitti varmasti vasemmalta ja haisteli ekasta kapulasta lähtien. Oman nosti heti kohdalla.

Tunnaria nameilla palkatessa Luu hyppäsi kita auki mun leukaan. Jessus, että sattui! Eikä paljon eri paikkaan olisi tarvinnut osua, niin olisi mennyt hampaat. Nyt tuli kolme pientä reikää huuleen ja yksi leuan alle... Lopputreenin sainkin nieleskellä verta, tosi miellyttävää :D

Kaukoja liikkurihäiriköinnillä. Paljon ei Katin tarvinnut tehdä, tää on Luulle vaikeeta! Väistää ja kääntyy vinoon lähinnä. Ainakin yhden käskynkin missasi. Ja teki omiaan. Paljon lisää näitä.

Ohjattua. Vauhtipalkkaa ennen nostoa, pari kertaa oikealta ja kerran vasemmalta. Sitten molempien puolien palautukset, kehu juuri ennen nostoa. Tuntuu toistaiseksi ihan lupaavalta. Oikealle teki jopa pienen jarrutuksen ennen kapulaa, valmistautui palkkaan. Ote oli löysä ja kapula valui suupieleen. Ei korjaillut tai purrut.

Toisessa setissä idaria. Seuraamista ja muutamat asennot. Ekan istumisen jäi seisomaan, grhhh! Muuten ok.

Ruutua. Palkkasin ensin merkin ja ruudun (kaarsi vasemmalta, mutta pysyi ruudussa), sitten kokonaan. Seuraamiseen häiriköintiä. Toimi sinänsä, että Luu oli tosi skarppina, eikä varppina mokannut.

Loppuun muutamat luoksetulon loput ja siinä se.