Pimeää, märkää ja ällöttävää. Mutta raahauduttiimpa silti Luun kanssa tuonne koulun takapihalle tokoilemaan.

Ensin pari eteen- ja sivulletuloa puunkierrolla. Tuli pitkästä aikaa vinoon. Höpöhöpöt ja uudestaan, edelleen aavistuksen vino. Korjasin ja vielä uudestaan, nyt todella hyvä. Tuli hyvää vauhtia ja lähelle, mutta ei edes hipaissut. Sivullekin hyvin.

Jääviä. Ensin yksi seisominen, ok. Sitten maahanmenoa, jota pitikin hinkata. Ekalla sanoin kyllä käskynkin jotenkin oudosti, mutta jäi siis seisomaan. Sitten meni maihin, mutta kun palasin sivulle ja odotin muutaman sekunnin, ennakoi sivulle nousua. Monta kertaa. Piti jo hermostuakin, mutta alkoihan se sujua. Näiden vääntöjen jälkeen vielä seisominen, toimi!

Luoksetulon stoppeja puunkierrolla. Aaargh, ei meinannut millään tehdä kunnolla. Olin jo tosi lähellä ja annoin niin ison vartaloavun kuin pystyin, mutta teki silti stopin silleen tassuttamalla. Niitähän en hyväksynyt, joten sitten tehtiin vaan uudestaan ja uudestaan... Lopulta Luu kävi jo vähän kuumana ja haukkui kiertoon lähdössä, mutta sitten alettiin saada oikeannäköistä yritystä. Oma mokahan tämä on, kun kumimatolla olen lipsunut kriteereistä. Täytyy kyllä miettiä, mitä näiden kanssa sitten tekee... Mutta ehkä kokeilen vielä tallilla, saanko sitä mitenkään toimimaan sillä alustalla.

Ruutua. En taaskaan käynyt näyttämässä ja taas Luu meni sivusta sisään ja jäi ihan väärään reunaan. Ohjasin sen siitä oikeaan paikkaan ja otin uudestaan. Sitten meni hyvin. Kaksi toistoa.

Merkkiäkin tehtiin muutama kerta. Näytti taas siltä kuin pitääkin.

Piti tehdä myös noutoa ja tunnaria, mutta koska muutkaan liikkeet eivät menneet ihan suunnitelmien mukaan, muutettiin suunnitelmia ja jätettiin tekemättä. Muutamat temput ja pallon heittelyt vaan ja kotiin kuivattelemaan.