Lähtökohdat eilisille agilitytreeneille olivat varsin lupaavat. Tullessani töistä kotiin, löysin läjän mahanesteoksennusta, tahran, joka näytti oksennetuilta ja uudelleen syödyiltä nappuloilta sekä hajun perusteelta kylppäristä vielä hillittömän läjän sitä itseään. Mitä lie Tuittu löytänytkin syödäkseen, nyt se oli ainakin tullut pois molemmista päistä... Kiitos Tuitulle, että se nestemäinen oksennus oli nätisti paljaalla lattialla (vaikka koirat oksentavat AINA matolle!) ja kakat helposti siivottavassa kylppärissä. Suihkuverhoni on Marimekon Kaiku-kuosia ja tuotos oli tähdätty asianmukaisesti puiden juurelle :D

P****t jutut sikseen ja treeneihin. Itse olin edelleen väsynyt ja puolitehoinen, enkä jaksanut edes yrittää kunnolla. Jalatkin tuntuivat ihan tönköiltä. Tehtiin ensin simppeli lämmittelypätkä, jossa sitten menin vielä tallomaan Tuitun :( Ajauduin putkeenviennissä liian pitkälle, jonka seurauksena olin myöhässä toisessa päässä ja juoksin suoraan putkesta tulevan Tuitun päälle. Se kiljaisi aika lujaa (mitä se toki tekee, vaikka sen varpaille astuisi ihan kevyesti) ja aristi heti kolarin jälkeen oikeaa etujalkaa. Aristus meni kuitenkin ohi melkein heti, eikä Tuitun liikkumisessa ollut mitään erikoista. Katselin sitä vähän aikaa, mutta päätin jatkaa treeniä. Minkäänlaisia oireita ei tullut myöhemminkään ja tänäänkin tassu on ollut ihan ok, joten säikähdyksellä selvittiin.

Itseäni kyllä soimaan tuommoisesta. Vältän vastaavia riskipaikkoja radalla kuin ruttoa, mutta nyt sattui pahimman laatuinen arviointivirhe. Putken ulostulolle ehti kyllä ihan hyvin, kun vaihdoin putkea edeltävän takaaleikkauksen valssiksi.

Kaikesta huolimatta parannettiin menoa loppua kohti. Toinen pätkä meni vielä hirveäksi säätämiseksi, eikä päästy kerralla montaa estettä enempää. Halusin kokeilla putkelta kepeille vientiin flippiä (ainakin kuvittelisin sen olleen flippi...), joka ei todellakaan sujunut leikiten. Lopulta se toimi kuitenkin hienosti! Tuittu haki avokulman hyvin, kunhan pystyin olemaan estämättä ;)

Viimeiselle pätkälle saatiin sitten jo vähän menoa ja meininkiä. Siinäkin luovutin ensimmäisellä yrityksellä, kun yksi käännös venähti (ei näin!), mutta uusinnalla skarppasin ja sain kuin sainkin paremman asenteen. Viimeisen hypyn sijasta Tuittu meni putkeen, mutta en viitsinyt enää korjata. Muuten tästä nolla.

Kontakteista radalla oli puomi ja ekalla radalla kertaalleen keinu. Loppuun tein vielä joitakin toistoja pelkkää puomia.

Tänään tulleesta ASB:sta huomasin, että taidamme olla uramme huipulla TR-sijoituksemme ollessa 19.! Ei paskemmin, tekisi tässä yhteydessä mieli tokaista. En yleensä edes seuraa, mitkä kisat ovat TR-kisoja, mutta näköjään olemme sattuneet tekemään muutamassa semmoisessa nollia.