...kunnes seuraavan kerran taas. Mutta en ehkä ihan vähään aikaa ilmoittaudu viikonlopun aikana 12 starttiin kahden eri säkäluokan koiran kanssa. Olo on kuin rankasti juhlitun viikonlopun jälkeen joskus silloin nuorena.

Sunnuntaina kisattiin siis Ylökkin juhlakisoissa. Kun kerran halvalla pääsi, tietty! Meillä olisi ollut myös Katjan tokokoulutusta valkkuryhmälle, mutta koska elämme tähän aikaan vuodesta tokon suhteen vähän semmoista suvantovaihetta, aksat veivät voiton ja jätimme paikan jollekin siitä tällä hetkellä enemmän irti saavalle.

Aamulla kisattiin Nipsun kanssa kolme starttia. Radat olivat Jari Suomalaisen, tosin Marjo Heino tuomaroi ensimmäisen. Se oli hyppäri. Meni muuten vielä ihan kohtuullisesti, mutta tehtiin vaan kaksi hyllyä. Putkesta putkeen -viennissä varoin niin paljon sivuhyppyä (jonka Nipsu otti sitkeästi, kun yritin ohivientiä lämppähypyillä), että sain Nipsun selän takaa putken väärään päähän. Kai se sen sitten luki persjätöksi. Olisi pitänyt uskaltaa kääntää katse enemmän ohjauksen puolelle, vaikka ei se toki sinne toisellekaan puolelle ollut. Toinen hylly tuli serpentiinihkössä, jossa Nipsu tuli vinot hypyt niin tiukalla linjalla, että ajautui vikan taakse. Ehdin tosi hyvin joka paikkaan, joten parasta vauhtiaan Nipsu ei kulkenut.

Agiradat menivät sitten jo huonommin, tosin ekalta niistä saatiin nolla. Hitaat kontaktit ja yksi lenkitys, jonka sain sentään pelastettua. Etenemä alle nelosen taas ja sijoitus vasta kahdeksas. Nipsu on ollut nollalla tähän mennessä AINA kolmen joukossa, niillä huonommillakin nollilla. (Paitsi karsinnoissa.) Tulos kertoi omaa osaansa, mutta ei koira myöskään tuntunut omalta itseltään. Eikä kuulemma näyttänytkään.

Joku intuitio sanoi, että pitäisi jättää vika rata menemättä, mutta joku toinen ääni taas halusi kokeilla vielä. Ei ois pitänyt, ihan kamalaa menoa. Hidasta, tahmeaa, tökkivää :( Hylly putken väärästä päästä ja kiellot sekä poispäinkäännöksestä että sylkkäristä. Jäi todella paha mieli siitä, että koira ei ole kunnossa. Jumeja sillä varmaan on, mutta muutos yhden viikonlopun aikana oli aika radikaali. Jumit ja väsymys rankasta viikonlopusta...? Joku muu...? Se yskäisi sunnuntaina muutaman kerran, kuin kurkkuaan selvitellen. Ei kuitenkaan kuulostanut miltään kennelyskältä (vaikka sekin kävi heti vainoharhaisen mielessä), eikä myöskään ole yskinyt sunnuntain jälkeen.

Nyt Nipsu vaikuttaa olevan ihan ok, mutta huilailee treeneistä ainakin tämän viikon. Fyssariaika on tilauksessa.

Medien aikana oli aikaa nollata omaa päätä. Ja shoppailla Tukkutorilla ja syödä. Iltapäivällä oli ihan kiva mennä Luun kanssa, paitsi että olin ihan poikki. Kisat olivat tunnin verran myöhässä ja istuskeltiin porukalla nurmikolla katsomassa medejä ja palluttamassa Sunia. Siihen ois voinut jäädä :D

Maksien eka rata oli sama hyppäri kuin mineillä. Maksin kanssa se ansahyppy ei tuntunut niin pahalta (eikä Luu noita niin herkästi bongailekaan), joten sain vietyä putkesta putkeen hyvin. Myös se serpentiinihkö onnistui Luun kanssa leppoisasti, paitsi että ekan valssihypyn rima tippui. Vikan putken jälkeen päätin jarruttaa kuin viimeistä päivää ja onnistuin! :D Luu kokosi melkein pysähdyksiin, eikä sitten päässyt enää riman yli. Heilautin siinä kättäkin jotenkin tyhmästi, olin vissiin niin hämilläni ;) Vielä tippui vikana esteensä olleen okserin takarima. Muuten tosi kiva rata, Luu oli ihan ohjattavissa :) Tulokseksi siis 15 ihan mukavalla ajalla.

Luu C

Agiradoille tuomariksi vaihtui sitten Huittisen Harri. Ennakko-odotuksiin nähden ihan mentävät radat, tosin luukutuspätkineen kaikkea muuta kuin helpot.

Ekalla oli taas meille vähän haastava alku. Pelkäsin, että Luu ryysii takana olevalle aalle asti, ja ajattelin, että jäämällä hyppyjen taakse se ei ehkä lennä niin pitkälle, eikä mun tarvitse yrittää jarruttaa niin hulluna. Lensi se sitten sen verran, että kääntyessään ilmeisesti liirasi takatassut aata päin, joten hylly heti alkuun. Luukutuksessa räiskäisi taas okserin, siitä sanoin soo soo, kun mennä rysäytti niin rumasti. Loppuluukutuksessa katsoi kepeiltä putkea (jonne eräät menivätkin), vaikka yritin tiukasti ottaa mukaan. Tuli sitten lopulta pituudelle, mutta vähän huonolla linjalla ja kaatoi palikan. Aika paljon kaikkea, mutta silti hyviäkin kohtia. Ja kontakteihin olin tosi tyytyväinen, ei pelkoakaan, etteikö olisi kestänyt reilua vedätystä. Kepeilläkään ei ongelmia avokulmaan lähetyksellä ja sivuirtoamisella. Luun menossa on kyllä joitakin juttuja, joihin voi jo tosi hyvin luottaa :)

Luu B

Vikan radan alussa oli tiukka hyppypyöritys puomin jälkeen. Niistoriman piti hyvin, vaikka lämppähypyillä rapsi sitä. Mutta siitä toisesta meni sitten ali! En jäänyt korjaamaan. Muillekin tuli rimanalituksia (Ristollekin samalla hypyllä), mietittiin että olisiko ilta-aurinko hämännyt. Itse asiassa videon kuvakulmasta kun katsoo, niin rima jää varjoon ja riman alapuolelle jää aurinkoinen alue. Hyvin saattoi koirankin vinkkelistä olla joku tuommoinen juttu. Toki Luu oli myös jo aika väsynyt, eikä ehkä siksi vaan viitsinyt tsempata tiukassa kohdassa. Nyt hyppäsi sen sijaan okserin nätisti. En uskaltanut ryysiä sinne valssaamaan, vaan jäin kepeillä epäsuotuisalle puolelle. Sain kuitenkin onnistumaan poispäinkäännöksen hypylle ja aalle. Ulkokulman kierrossa tippui rima, mutta tuli edelliseltä hypyltä nenä edellä alas. Kirsu oli hiekassa vielä radan jälkeenkin. Kontaktit taas ihan hyvät, ne on nyt toimineet kisoissa kivasti. Ei ole jäkittänyt eikä vinottanut :)

Luu A