Aamulla oli taas ihana herätä päänsärkyyn, kolmatta päivää putkeen. Jippii. Onneksi jomotus laantui iltapäiväksi, mutta olo oli agilitytreeneihin lähtiessä edelleen aika nuutunut. Ajelin hallillekin vähän pidemmän kaavan mukaan, kun lähdin ajatuksissani ensin väärään suuntaan... Ehkä olisi vaan pitänyt jäädä kotiin.

Treeneissä lähinnä vaan ärsytti, kun ei sujunut. Ei se nyt mitenkään pahinta kaaosta ollut, mutta ohjasin vaan huonosti, eikä löydetty rytmiä mihinkään kohtaan. Luu roiski paria rimaa ja yhdessä kohtaa sinkosi kilometrin päähän kepeille, kun olisi pitänyt viskileikata siinä matkalla olevalla hypyllä. Alussa, kun kepeille pitikin mennä, se haki kyllä avokulman hyvin. Samoin yksi putkeenlähetys ahtaasta välistä onnistui hyvin, ja kääntyi putkesta nätisti, kun merkkasin ulostulon. Että olihan siellä hyvääkin ;)

Tavoitteena oli päästä puomille asti, jonka päähän Marke vei namikipon. Otin sivuetäisyyttä ja valssasin, joten halusin varmistaa ja palkata suoran alastulon. Mutta Luu tuli silti vinoon ja jäi itse asiassa myös liian ylös, voi ärsytys! Toisella pikakierroksella tehtiin tätä uudestaan ja parin yrityksen jälkeen saatiin sentään parempia toistoja. Mulle on kyllä itselleni kehittynyt tästä liian iso ongelma ja menetän aina hermoni, kun se ei koskaan suju. Siis suju niinkuin haluaisin... Koira kyllä menee ihan kivaa vauhtia 2on 2offiin, eikä lähde sieltä ilman lupaa, mutta eihän se nyt vaan voi riittää ;)

Kun treenissä oli taas pientä väännöntynkää ja ohjaaja lievästi hermostunut, Luu oli radalta tullessa niiin onnellinen. Sen piti tulla oikein halaamaan. Ja nyt mulla on sitten haava ikenessä.

Ennen jäähkälenkkiä tehtiin vähän tokoa. Vaikka ei olisi varmaan kannattanut, kun ärsytti jo valmiiksi. No, osasin olla purkamatta kireitä hermoja koiraan, mutta oli vähän semmoista ponnetonta meininkiä. Tehtiin seuraamista, jääviä ja merkkiä. Seuraaminen tuntuu kyllä tällä hetkellä oikein hyvältä, onneksi! Käytännössä se ei siis tunnu oikein miltään, mutta silloinhan se tunnetusti näyttää parhaalta. Jäävistä tehtiin ensin pelkkää seisomista, sitten pelkkää istumista. Jälkimmäisissä jäi silti ainakin pari kertaa seisomaan. Korjasin vaan oikeaan asentoon ja jopa helpotin seuraavia toistoja.

Merkillä palkkailin katsekontaktin tarjoamista ennen lähetystä. En ole varma, alanko vaatia sitä aina merkille menossa, mutta koska Luun kyyläily on välillä aika voimakasta, halusin ainakin kokeilla, kuinka kivuttomasti se onnistuisi. Aika kauan sain aina odotella, mutta pystyi sitten kuitenkin katsomaan. Sarjassamme eläinkokeita palkkailin myös muutaman merkin vapauttamalla nopeasti mulla olevalle lelulle. Vauhdissa en huomannut muutosta, mutta sitten jätti yhden merkin vajaaksi. Tehtiin myös pari merkin paikan korjausta, ja ne Luukkonen teki kyllä ihan superisti. Pointsit siitä!