Eilen päästiin Ilonan ja Tuulian kanssa kimpassa Elinan yksärille. Meillä oli kaksi tuntia aikaa kolmelle koiralle, ihanan rauhassa sai tehdä kaikkea. Treenattavaa toki aina jää, mutta tuo alkaa olla jo koiralle maksimi...

Oli kiva rata. Ei mikään ihan älytön, mutta kuitenkin aika tekninen ja vaati erityisesti keskittymistä linjaamisiin. Tehtiin paljon mm. linjanmuutoksia vastakäännösten avulla. Nää nyt on tavallaan aika mukavuusaluetta mulle, mutta opettelemista on vielä siinä, että uskaltaa luottaa siihen linjaamiseen, eikä jää enää sen jälkeen varmistelemaan. Ihan tosi hyvät treenit kyllä! Elina on vaan huikean taitava kouluttaja ja saa meidät Luun kanssa ylittämään itsemme joka kerta! :)

Radan alussa treenattiin leikkauskohtaa löysähköllä sylkkärihköllä. Väli oli niin lyhyt, että normileikkaus olisi ollut vaikea ajoittaa, mutta tää toimi hienosti. Luu jopa tuli ohjaukseen just hyvin.

Kepeillemenoa ja sitä edeltävää poispäinkäännöskohtaa tehtiin eniten. Ensin ap suunnitelmalla hyppyjen sisäpuolta ja vastakäännöksellä, jolloin sain Luun ekan kerran putkesta ekan hypyn ohi. Se vaatikin putkijarrua ja vähän linjan korjausta, vaikka ei heti tajunnut. Sitten Elina pisti mut kokeilemaan ihmisnuolella. Täytyy sanoa, että ei olisi IKINÄ tullut mieleen tehdä noin! Ja aika paljon pelotti :D Mutta kappas vain, sekin toimi hienosti.

Kerran Luu tiputti tässä pätkässä riman, johon en ehtinyt reagoida. Luu meni kuulemma sen jälkeen putkeen vähän varovaisesti, eli reagoi rimaan ja siihen, etten keskeyttänytkään...! En ole ikinä huomannut tuommoista, mutta vastahan tässä jo nelisen vuotta keskeytetty treeni (lähes) aina rimaan. Jos se vaikka vähitellen alkaa vaikuttaa? ;) Samassa pätkässä heti putken jälkeen asenne muuttui täysin ("Jaatäälläsaakintehdäihanmitävaan!!!11!!") ja sitten rysäytti ihmisnuolessa koko esteen kumoon. Että silleen. Keskeytys siis rimoista jatkossakin, aina, mustavalkoisesti. (Paitsi kisoissa olen epälooginen, koska omat hermot ei kestä sitä...)

Koko treenissä tippui muuten vain muutama yksittäinen rima. Ja niissäkin oli usein syynä, etten vaikka muistanut pitää sitä katsetta...

Keppien jälkeen oli hauska kohta. Varmistelin siinä väkisin ihan liikaa, vaikka piti vain luottaa siihen koiran luontaiseen linjaan. Se todellakin ajautui oikealle linjalle, vaikka tein persjätön tai valssin ennen rengasta. Oli kyllä semmoinen kohta, jossa se oikea-aikainen ohjaus tuntui ihan tosi aikaiselta! Pitää treenata tämmöisiä lisää! Huomattiin, että esteen taakse menemällä Luu ei kääntynyt kunnolla edes valssilla (saati persjätöllä), koska mun liike vaan vie sitä niin voimakkaasti. Persjättö esteen eteen toimi paremmin, mutta oli kyllä vielä hurjempi (muka) tehdä.

Pääsin treenaamaan myös aina niin vaikeaa liikkuvaa valssia. Ei se vaan sujuvalta tunnu, mutta ei tullut Luu myöskään päin :)

Puomilla tein reilun sivuirtoamisen. Tein muutaman ekan toiston suosiolla etupalkalla ja sen jälkeen toimi kivasti ilmankin. Voi olla, että tämä oli jopa helpompi, kun olin niin kaukana, ettei häiriintynyt mun liikkeestä?

Loppupätkässäkin oli opettavaisia linjauskohtia. Vastakäännöksen suunta! Ja vastakäännöksellä linjaaminen ohi ekan putken suun. Kotiläksyksi saatiin treenata niistoa vähän eri tavalla, ilman vastakättä riman yli. Varsinkin tässä kohdassa, kun oli putki imemässä, Luu kielsi herkästi.

Videokooste (Valkkasin vaan parempia pätkiä, kun ois tullut muuten niin pitkä.)

Siistiä oli! Itsellä oli aika samanlainen fiilis kuin koiralla :)