Eilen treenattiin valmennusryhmää kouluttamaan tulleiden Hanna-Marin ja Samun opissa. Oli kivat treenit! Kiitos vielä loistaville koutseille! :) Tuittu oli hyvällä asenteella ja ohjaajallakin oli homma vähän viimekertaista paremmin hallussa. Ainoat virheet olivat yksi rima ja kaksi huonoa puomikontaktia (joista vaan toisen korjasin), muuten tehtiin pelkkää nollaa.

Niin, ja alussa yksi puomilta putoaminen, joka meinasikin lopettaa treenit heti alkuunsa. Vein Tuitun 90 asteen kulmassa puomille vähän huolimattomasti (kun ei noita yleensä tarvitse sen kanssa varoa) ja se luiskahti ylösmenolta alas. Tippuessaan se kolautti leukansa ikävän näköisesti puomiin ja oli hetken aika pöllämystynyt. Ehdin heti ajatella, että nyt sattui pahasti, joudutaan jättämään hartaasti odotetut kisat väliin ja kaikkea, mutta pian Tuittu näytti olevan taas ok. Se maiskutteli suutaan heti pudottuaan, joten olisiko sillä vain jäänyt kieli hampaiden väliin tms...? Joka tapauksessa annettiin Nellin mennä välissä, ja kun koiraa väänneltyäni se ei vaikuttanut aristavan mistään, otettiin uusi yritys.

Uudella yrityksellä tehtiinkin koko rata muuten puhtaasti, mutta tosiaan se yksi rima tipahti. Meni valssin kanssa vähän tiukille. Rata oli toki kaukana täydellisestä, ja paria kohtaa hiottiin ja kellotettiin sitten erikseen. Radalla oli muutama takaakiertokohta, jotka olin suunnitellut vieväni twistillä tai saksalaisella. Hanna ja Samu neuvoivat niihin kuitenkin pyörityksiä, jotka tiedän Tuitullakin nopeiksi, mutta joita en vaan saa koskaan tehtyä. Yhteen kohtaan vaihdoin suunnitelman jo ekalle kierrokselle, mutta ne pari muuta tein ensin alkuperäisellä plaanilla.

Ensimmäinen kierto sujui twistilläkin hyvin, mutta oli pyörittäen muutaman esteen otannalla puolisen sekuntia nopeampi... Toinen kohta oli saksalaisella ja pyöritys-jaakotuksella (?) suunnilleen yhtä nopea, mutta pyörityksen olisi kyllä saanut paremmaksi. Saksalaisen onnistuin tekemään nyt joka kerta, vaikka aika tiukilla se oli.

Kolmas kellotettava kohta oli semmoinen ympyrää pyöriminen kahdella vierekkäisellä hypyllä. Inhoan tuollaisia kohtia yli kaiken, joten hyvä, että joudun treenaamaan niitä! Tein sen ensin ihan perinteiseti pyörittäen, mutta ei saatu useammallakaan yrityksellä kurveja kovin näteiksi. Kokeilin sitten semmoisia jotain niistopersjättöjen/jaakotuksien tapaisia juttuja, ja niillä se meni kerrasta tosi hyvän tuntuisesti. Aikakin oli heti 0,3 s. parempi.

Lopuksi mentiin vielä koko pätkä. Tuittu varasti vähän puomilta, mutta en viitsinyt korjata... Ensimmäiseen takaakiertoon unohdin tehdä pyörityksen, joten se mentiin alkuperäisen suunnitelmani mukaan twistillä. Tämän tajuttuani keskittyminen meinasi herpaantua, mutta sain parin esteen jälkeen taas juonesta kiinni ja räävittiin rata nollana läpi. Hyvä me! 

Olin tosi tyytyväinen treeneihin. Olin vähän epävarma radalle mennessä muutamasta kohdasta, mutta sain pidettyä paketin kasassa ja tehtyä pääasiassa puhdasta rataa. Sehän meillä Tuitun kanssa onkin tärkein tavoite sekä treeneissä että kisoissa. Pikkuvirheetkin pyritään karsimaan, mutta niistä huolimatta mennään oikealla asenteella ja taistellen maaliin asti :) Miinusta annan itselleni siitä, että vieläkään en osaa tutustuessa valita niitä nopeimpia ohjauskuvioita... Noi pyöritykset pitää kyllä ottaa ohjelmistoon vaikka väkisin. Niin monta kertaa on kello puhunut niiden puolesta!