Tiistaina ehdittiinkin sitten metsälenkkeillä ja treenata pariinkin otteseen.

Alkuillasta tokoiltiin lähikentällä. Ensin seuraamista. Tein taas kainalopalkalla. Oli taas melkein hyvän tuntuista. Se on se vire.

Luoksetulon osia. Pari stoppia täydestä matkasta, mutta ei tehnyt hyviä edes vartaloavulla. Pohja oli kyllä vähän huono, semmoinen kovaksi tiivistynyt hiekka. Tein sitten yhden lyhyemmältä matkalta. Erikseen loppua seisomisesta eteenpäin ja muutama pelkkä eteentulo & sivulle siirtymä.

Kaukoja hinkattiin ihan liikaa, mutta seiso-istu ei taas mennyt ollenkaan. Aina vaan toinen takatassu pompsuu ja useimmiten sillä seurauksella, että kääntyy vinoon. Ja sitten alkaa liukua taaksepäin koko koira ja mulla menee hermot. Jolloin koira yrittää entistä enemmän ja säätää vaan lisää.

Tunnaria. Ekalla lähdin pakittamaan. Tarkisteli taas tosi kauan. Tein uudestaan niin, että heitin saman oman väärien sekaan, sen nosti vähän nopeammin. Yksi vielä uudella kapulalla ilman mitään hetsailuja tai pakittelua. Se taisi olla paras.

Idaria kolme settiä, joita en enää muista, mutta kaikki asennot oikein.

Illalla jäin kehariryhmän koulutuksen jälkeen treenaamaan, vuorolle 21.30-22 siis. (Ja selvisin jopa lähes puolessa tunnissa.) Piti tehdä yhtä Mouhiksen rataa, sillä taka-ajatuksella, että olisin päässyt treenaamaan sitä itsekin, mutta ratapiirros jäi eteisen pöydälle. Sovelsin sitten jonkun pätkän paikallaan olevista esteistä. Ihan hyviä kohtia siihenkin tuli, ja vaihteeksi kaikki kontaktit.

Tehtiin Luun kanssa aluksi koko rata (23 estettä) kisanomaisesti. Kaksi kieltoa tuli. Ekassa Luu ei lähtenyt "bäkläpihköllä" putkeen (huono ohjaus) ja tokassa se kiilasi putkesta tullessaan mun ohi, kun piti mennä kepeille (tuhma koira, mutta ohjauskin olisi varmaan voinut olla parempi). Kaikki rimat pysyi ja muuten päästiin ihan kivasti. Kurvit valui ja varsinkin yksi ennakoiva valssi oli huono, mutta alan oppia kestämään sitä. Puomin ylösnousulle ei varmaan osunut, mutta niitähän me ei lasketa.

Sitten tehtiin samaa pätkissä. Kakkosen pystyhypyn kokeilin sekä pakkovalssilla että takaakiertovalssilla. Pakkovalssi oli tosi hyvä! Yleensä tämmöiset on meille tosi vaikeita, kun Luu ei malta jarruttaa, eikä lukea pystyhyppyä, kun lähden liikkumaan. Nyt pystyin lähtemään helposti ja se teki hypyn kiltisti :) Huikeeta! Pakkovalssista piti päästä myös reippaasti liikkeelle ja toisella yrityksellä sekin onnistui. Pakkovalssi tuntui paremmalta.

Putkea edeltävän takaakierron sain toimimaan sillä back lapilla, kun tein sen kunnon back lappina. Poispäinkäännöksen tyyppisellä Luu ei irronnut putkeen, joka oli toki siitä linjasta sivuun. Tehtiin tää myös viskillä, sekin ok alkusäätöjen jälkeen. Rima ei tippunut kertaakaan, vaikka välillä Luu tuli hypylle vähän huonosti!

Putkesta hypyn kautta keinulle linja levisi, mutta kun en stressannut siitä, vaan liikuin vain keinulle, Luu tuli perässä, eikä mennyt omiaan puomille. Hypyn käännöstä tein niistopersjätöllä, vekillä ja vastakäännöksellä. Vastakäännös oli paras.

Putkesta kepeille onnistui toisella yrittämällä, piti vaan olla siinä itse tarkkana. Keppien jälkeen takaakierto-päällejuoksu ok. Valunutta ennakoivaa valssia tehtiin useampi kerta. Aina se vaan vähän valui, mutta parani. Tuossa kohtaa se olisi ollut hyvä saada tiukaksi, koska siinä käännyttiin vaikeassa kulmassa puomille. Luu ei osaa (/viitsi) suoristaa linjaa itse, vaan ryysii sitten vinosta. Laitoin lopulta ohjurin avuksi. Piti senkin kiertämisestä muistuttaa, että ei voi mennä miten sattuu, vaikka kontaktit saakin roiskia. Vikalla pätkällä tehtiin vielä tiukkaa kääntymistä putkesta ulostulon merkkauksella. Tiukemmin olisi voinut senkin tehdä.

Oli tosi kivaa! Virheet oli pieniä, eikä mistään tarvinnut tapella. Eka rima tippui yhden ainoan kerran (lähdin tekemään pakkovalssin merkkausta), muuten Luu hyppeli hyvin kaikki vaikeat vinohypytkin! Rimat ei kyllä olleet tapissa, vaan vaihdellen välillä 35-60 cm, suurin osa makseina kuitenkin. Renkaaseen osui pari kertaa, mutta ei niin, että olisi hajottanut. Kontaktit toimi hyvin. Vapautin välillä nopeasti ja välillä pidin ja provosoin, ei meinannutkaan varastaa. Ja vaikka joissain kohdissa linjat levisivät, niin mulle ei tullut paniikkia, vaan jatkoin ohjaamista - eikä Luu levinnyt yhdestäkään hypystä ohi :) Olen huomannut ihan selkeän muutoksen omassa ohjaamisessani, kestän kaarrottamista ja hallinnan tunteen kadottamista jo paljon paremmin. Ja vaikka jossain vaiheessa ehkä päädytään tilanteeseen, että ohjausta pitää tiukentaa, niin tässä vaiheessa tämä tuntuu oikealta tieltä :)