Mietin lähes viimeiseen asti, ilmoittaudunko karsintoihin. Nipsun kanssa on tuntunut olevan tatsi hukassa, ja jos 0-prosentti on normikisoissa n. 30, ei tuommoisiin kisoihin voi lähteä kovin suurin odotuksin. Toisaalta tavoitteitakaan ei oikein ollut, kun mm-kisoihin nyt ei oltaisi lähdetty kuitenkaan, eikä pm-paikkakaan jostain syystä jaksanut ihan hirveästi innostaa. Ja Seinäjokikin on muka niin kaukana... Toisaalta karsinnoissa on ihan oma tunnelmansa ja tykkään kisata niissä. Yksi plussa voitti monet miinukset ja ilmo lähti jo vajaa tunti ennen ilmoittautumisen sulkeutumista ;) Kati päätyi samaan ratkaisuun, joten saatiin matkaseuraakin.

Lähdettiin paikan päälle vasta la-aamuna. Aikaisin. Yö jäi lyhyeksi ja väsymys painoi aika raskaasti. Minit aloittivat, taas. Ennen säkäluokkajärjestys on kiertänyt, nyt jostain syystä ei :( Nipsun vuoro oli onneksi ihan luokan lopussa, joten oli ihan hyvin aikaa yrittää saada itsensä hereille.

Ensin oli vuorossa Harri Huittisen hyppäri. Tuntui viikonlopun vaikeimmalta radalta. Iso osa koirakoista hyllytti heti radan alkumetreillä, mikä teki radan seuraamisesta vähän tylsää. Nipsun kanssakin rata loppui ennen kuin ehti oikein alkaakaan. Olin päätynyt tekemään vitoshypyn poispäinkäännöksellä, enkä edelleenkään vaihtaisi ohjaussuunnitelmaa. Tämä on pakko kokeilla joskus treeneissä! Kaikki tapahtui nopeasti, mutta semmoinen hämärä mielikuva mulle jäi, että jouduin vähän työntämään linjaa kohti nelosta. Ennen kuin tajusinkaan, Nipsu oli putkessa. Juu, pientä työntöä ja liikettä siihen suuntaan oli, mutta jos koira olisi pitänyt ohjata putkeen, en olisi ikimaailmassa kuvitellut saavani sitä sinne tuollaisella ohjauksella :D Harmitti, kun joutui poistumaan radalta parin esteen jälkeen, mutta harmistukselle oli jotenkin helpompi nauraa, kun saman koki niin moni muukin. Kati sai Inton putkensuun ohi, mutta veti sitten myös nelosen väärälle puolelle...

Anders Virtasen agiradalla oli sitten 0-pakko, jos ja kun mieli sunnuntaille. Ehkä eniten osallistumisessa mua vaivasi se ajatus, että ei päästä sunnuntaille ja tehdään koko reissu pelkän lauantain ratojen takia. Tiedän, että se olisi harmittanut paljon, vaikka toki sunnuntain katselukin on ihan kivaa. Viime vuonna oltiin lauantaina samassa tilanteessa ja muistan, että toiselle radalle lähteminen oli silloin jotain ihan hirveää. Ehkä onnistuminen silloin ja muutenkin astetta rennompi asenne auttoivat, sillä nyt oli helpompaa. Rentoutta ja nautintoa en kyllä ohjaamiseen löytänyt, se oli semmoista vääntämistä. Rata oli helpompi kuin hyppäri, mutta suorituksemme ei ihan omaa tasoamme. Alku kepeille asti oli ok, sitten olin tuhannen myöhässä ja hukassa, kunnes löysin rytmin taas jossain aalla. Keppien jälkeisillä hypyillä en ollut yhtään siellä missä piti ja putkella yritin sinnikkäästi valssata Nipsun eteen. Onneksi se puolestaan yritti sinnikkäästi mennä putkeen ja löysikin vapaan väylän jostain selkäni takaa :) Seuraavallakin putkella olin koiran tiellä, mutta sain väistettyä viime hetkellä. Kaikesta sählingistä huolimatta selvitettiin tiemme maaliin ilman ratavirheitä ja jopa Neonin asetteman tiukan ihanneajan puitteissa! Olipa hurjan kivaa!

Seuraavana yönä saatiin nukuttua pari tuntia enemmän ja se auttoi jaksamaan huomattavasti paremmin. Nipsukin taisi nukkua hyvin, kun pääsi isoon ja ylelliseen parisänkyyn siskojen väliin. Ainakin se näytti onnelliselta :) (Koirat eli Into ja Taito nukkuivat lattialla ja olivat myös rauhallisia yhdestä juoksuisesta nartusta huolimatta.)

Sunnuntain radat tuntuivat lauantaita helpommilta. Tai sitten se johtui vain siitä, että oma olo oli niin rento. Nautin vaan siitä, että saatiin mennä ja yritin keskittyä radoilla hyvään fiilikseen. En jännittänyt enkä hermoillut. Kivaa!

Ekalla agilityradalla tehtiin viikonlopun sujuvin suoritus. Oikeastaan ainut rata, jossa kaikki meni niin kuin pitikin, eikä tarvinnut pelastella tai panikoida. Kontaktit (puomi ja keinu varsinkin) vaan hitaat, mutta koska nopeimmat koirat tekivät virheitä, Nipsun aika riitti voittoon! Tilille rapsahti siis komeat 50 pistettä, mutta ei sekään saanut minua ottamaan mitään paineita, vaikka oltiinkin voiton myötä mukana pelissä.

Hyppärin alussa sain melkein hermoromahduksen kisajärjestelyiden (jotka muuten toimivat erinomaisesti!) takia. Nämä ovat asioita, jotka eivät saisi vaikuttaa, mutta jotka muhun vaan vaikuttavat. Kisakirjeessä sanottiin, että sunnuntain kahdella ensimmäisellä radalla lähtöjärjestys on sama, mutta rataantutustumisessa kuulutettiin, että se onkin käännetty edellisen radan tulosten perusteella! Toimitsijoilta kun asiasta yritti tiedustella, niin pudistelivat vaan päätään ja totesivat, että "ovat vain töissä täällä" ja tekevät mitä käsketään. Lähtiessäni hakemaan koiraa en tiennyt, minkä järjestyksen mukaan mennään, joten varauduin alkuperäiseen, jossa lähtönumeromme oli 15. Kun menin kyttäämään tilannetta, sain lopulta selville, että se onkin 38. Noin päin se nyt ei ollut vakavaa, käveltiin vaan vähän enemmän. Mutta mitä jos aamun starttinumero olisi ollut lopussa (ja olisi varautunut lämppäämään koiran vasta tutustumisen jälkeen) ja sitten se olisikin vaihtunut alkupäähän...? Iso miinus kyllä tällaisesta mokasta, vaikka tosiaan muuten järjestelyt toimivat mallikelpoisesti.

No, lisäodottelun aikana sain rauhoitettua mieleni ja pystyin taas keskittymään olennaiseen. Hyppäri sujui meiltä tosi hyvin sitä yhtä kohtaa lukuunottamatta. Mulla oli serpentiinin jälkeiseen putkeenvientiin plan a (valssi hypylle) ja plan b (vastakäännös, jos en ehdi valssiin), mutta en sitten noudattanut kumpaakaan, vaan jäädyin. Nipsu oli melkein menossa oikeaan päähän, mutta pyörähti sitten ympäri ja kävi melkein väärässä päässä. Sain sen kammettua lopulta taas siihen oikeaan päähän ja päästiin maaliin vitosen ja ajan menetyksen kera. Aika oli silti hyvä, hitsit!

Finaaliradalla oli aika makea loppusuora. Hirveen kiva vaan, että viimeisen radan viimeisillä metreillä askel jo hiukan painoi :D Hauska sitä oli seurata, mutta ei kauheen kiva mennä. Muuten rata ei ollut mitenkään mahdoton, mutta pari haastavampaa paikkaa. Nipsu meinasi livetä heti alussa keinulle takaakiertohypyn takana. Sain pelastettua, joten menetettiin vaan vähän aikaa. Aikaa vei myös keinu, joka oli tosi hidas :( Ollaan saatu sitä treeneissä paremmaksi, mutta varsinkin monta kisaa putkeen näköjään vaan hidastaa entisestään. Muuten ei isompia ongelmia, mutta lievästi paniikinomaista menoa. Loppusuoralle lähdettäessä olisi tehnyt mieli vetää hetki henkeä ;) Jäin heti alussa jälkeen ja äänikin loppui kesken, mutta Nipsu onneksi irtosi kivasti. Jäätiin Rallin ajasta sen verran, että pisteillä ei juhlittu, mutta eipä juhlineet muutkaan. Sijoitus oli kuitenkin kolmas!

Lopputuloksissa oltiin kolmella nollalla sijalla 11. Yhdelläkin jossilla oltaisiin oltu joukkueessa, mutta niin olisi toki moni muukin, joten antaa olla :) Olin kyllä erittäin tyytyväinen, eikä ne pienet jos-virheetkään harmittaneet. Tehtiin viidellä radalla kuitenkin kolme nollaa, eli ylitettiin tämänhetkinen tulostasomme! Se on ihan kiva juttu tuommoisissa isoissa kisoissa :) Jatkamme harjoituksia, jälleen kerran.

Nipen karsintaradat