Lauantaina kisattiin Hervannassa. Tuittukin pääsi! Minejä oli n. 25, joten vähän turhan hektistähän se on kahden koiran kanssa. Nyt välissä oli kyllä tarpeeksi koiria ja kehän laidalla ylimääräisen remmin pitelijöitä, mutta tutustuminen yhdessä erässä on turhan lyhyt aika. Seppo Savikon radat olivat aika kivoja ja sopivan simppeleitä, joten tällä kertaa mentiin hyvin pitkälti samoilla ohjauskuvioilla kummankin kanssa.

Tuittu aloitti. Ekalla radalla ei ollut mitään ongelmia, Tuittu puksutti kuin juna menemään. Vauhti ei päätä huimaa, mutta linjat olivat jälleen kerran niin kohdillaan, että päästiinpä hopeapallillekin :) Tuittu oli jopa vähän nopeampi kuin Nelli, vaikka olin ihan varma sijoitusten menneen toisin päin. Tämä oli sitä terapia-agilitya parhaimmillaan <3

Nipsu ei meinannut lähteä koko radalle. Kutsuin kolme-neljä kertaa, ja se vaan jäpitti paikallaan :D Hassu otus. Sitten kun se lähti, vauhti tuntui heti paremmalta kuin mitä se on nyt ollut. Alussa oli pientä hoppua ja meinasin vetää lipat putkeen lähetyksen jälkeen. Näistä selvittiin, ja väänsin persjätönkin seuraavan putken jälkeen. Arvoin pitkään, onko Nipsun kanssa saumoja ehtiä, mutta sitten vaan päätin yrittää. Tiukille se meni, mutta säästyttiin viskileikkaukselta ;) Seuraavalle putkelle jäin ilmeisesti kuppaamaan, koska ennen keppejä olin kilometrin Nipsua jäljessä. Tai siltä se ainakin tuntui. Hienosti silti irtosi kepeille ja pujottelussa ehdin juuri saada sen kiinni. Kosahdettiin sitten puomi-putki -ansaan. Ville kävi radan jälkeen sanomassa, että olin itse ihan puomin edessä, kun otettiin takaakiertohyppy vähän liian tiukasti. Putkeen siis meni. Tästä jatkettiin ihan sujuvasti aina loppusuoralle, jonne olin päättänyt yrittää takaaleikkausta. Olin kuitenkin huonosti sijoittuneena ja pyörimiseksi meni. Sain lopulta Nipsun lähtemään vikalle hypylle edeltä. Kiva, että alkaa irtoavuuttakin taas löytyä! :) Harmi, kun tätä rataa ei ole videolla. Muutama kohta tuntui tosi hyvältä!

Toinen rata oli parista kohtaa vähän vaikeampi. Ne pari kohtaa sössin molempien kanssa...

Ensimmäinen oli kepeille vienti, jossa Tuittu meni kakkosväliin! Erehtyy se konkarikin joskus. Tai sitten kuvittelee jo riittävän, jos vähän sinne päin... Tuittu hyppäsi myös puomin kontaktin. Oli vissiin sivuetäisyys liikaa. Sitten aan jälkeisessä elämässä se otti yhden ylimääräisen hypyn, mikä ei olisi käynyt mulla pienessä mielessäkään. No, virheitä alla, niin mennään sitten koko rahalla! Mutta niin vaan jäi taas tuplanolla saamatta. Tuittu on ollut nyt ihan hyvässä kunnossa ja olisin ehkä halunnut ilmoittaa sen vielä viimeisiin SM-kisoihinsa ihan fiilistelyn vuoksi. Ei vaan taideta saada nollia kasaan :D

Nipsun kanssa painittiin samojen kohtien kanssa. Kepeille mennessä se lähti hakemaan ansahyppyä (kun joku saattoi ehkä vähän heilauttaa kättä), mutta kaarteluiden kautta sain sen kepeille oikein. Tästä jatko aalle asti meni ihan hyvin, mitä nyt ohjaajan meno oli turhan kankeaa. Jalat oli jo niin jumissa, että tuntui, etten vaan pääse eteenpäin. Aalta lähdin tekemään pakkovalssia ja olin varmaan juuri vapauttamassa Nipsua kontaktilta, kun huomasinkin sen olevan ihan jaloissani! En ollut nähnyt, mitä tapahtui, ja lamaantumiseltani en osannut tehdä muuta kuin jatkaa rataa. Seuraava hyppy ja putkeenvienti menivät edellisestä johtuen armottomaksi kankeamiseksi, mutta jotenkin selvittiin nollalla maaliin. Ylimääräisestä säädöstä huolimatta aika riitti vielä selkään voittoon :)

Onneksi Nipsun kontaktit eivät ole ennenkään yksittäisistä vahingoista hajonneet. Joskus ennenkin kun on käynyt niin, että olen huomannut varastamisen vaikka vasta seuraavan esteen jälkeen, kun on jo myöhäistä reagoida. Täytyy vaan seuraavalla radalla olla tarkkana.

Tuitun radat

Nipsun nollarata