Jos viime kisat epäonnistuivat jo lähtökohtaisesti tämän typerän "jokatoiset"-kaavan perusteella, tänään Helsingin kisoissa kävi vähän niinkuin päinvastoin. Sanoin Lealle ja Maijulle jo menomatkalla autossa, että tänään olisi sitten triplanollan vuoro.

Kisat tuomaroi Johanna. Radat olivat ehkä vähän yllättävänkin helppoja. Hitaan koiran kanssa kaipaan aina vääntöä ja kääntöä, mutta olivathan nuo juoksupätkät hauskaa vaihtelua. Pääsi vähän irrottelemaankin. Virheitäkin saatiin aikaiseksi ihan roppakaupalla. Paitsi tietty me Cool (*omakehu haisee*)

Hyppäri tuntui haastavimmalta. Alussa oli pimeään putkeen vienti. Päädyin tekemään sen pakkovalssilla, joka näin videolta katsottuna oli kyllä tosi kökkö. Lopussa oli hyppy aika tyrkyllä suoran putken päässä ja välissä sitten muutama tiukka kurvi. Ei kuitenkaan mitään tuskaista. Alun putkeenviennin lisäksi toisesta putkesta käännös valui ja viimeisessä putkeenviennissä otin vähän liikaakin haltuun, mutta muuten ihan siisti rata. Meno oli kokonaisuudessaan vähän jähmeää. Aamuhorroksessa kai vielä. Nolla kuin nolla kuitenkin, sijoitus 8./53.

Ensimmäinen agirata oli tosi simppeli. Suoraa ja loivaa, joiden välissä pari käännöstä. Jos olisi tykki koira, niin vauhti olisi voinut jossain välissä kostautua ja esim. tiukka käännös suorasta putkesta venähtää vähemmän tiukaksi. Tuitun kanssa kuitenkin selvittiin ihan vaan juoksemalla. Keinu oli taas tosi huono, mutta nyt Tuittu hyppäsi sentään suoraan eteenpäin, eikä sivuun. Puomi oli niin ruma, että oli pakko kääntyä katsomaan tuomaria... Ilmeisesti sitten kuitenkin osui. Tällä nollalla sijoitus 7./64.

Viimeinen rata oli aika samantyyppinen ja sisälsi mm. saman putki-hyppy-puomi-kuvion. Jonka ohjasinkin ihan samalla tavalla jaakottaen. Keppien jälkeiseen putken kauempaan päähän vein vetämällä, mutta olisin voinut viedä paljon rohkeammin. Keinu taas hidas, eikä puomikaan mikään nätti, joskin ehkä aavistuksen selkeämpi. Aa sen sijaan oli oikein mainio, ei tullut edes sitä pientä loikkaa :) Ja ohjaaja olisi saanut juosta pirun paljon lujempaa. Ihme kankeamista varsinkin loppusuoralla.

Aikas helppoa tämä analysointi, kun voi muistella ratoja videolta. Ei pääse pienetkään virheet unohtumaan, hähää. Videot tulevat blogiin taas perästä.

Elli ja Inka jäivät tällä kertaa nollitta, vaikka lähellä olikin. Se tiesi siis meikäläiselle pullakahveja! Ostotapahtuma tosin meinasi aiheutua kolmelle sisäisesti blondille vähän haastavaksi, kun Lea maksoi omansa, mä Maijun (jonka olin velkaa) ja Lea ja Maiju mut puoliksi. Kiitos vielä maukkaasta mokkapalasta ja mukavasta matkaseurasta!

Niin, ja vähän mä kyllä olen katkera. Kaikki hyllyn tehneet saivat radan jälkeen suklaamunan, mutta kolmesta nollasta ei jäänyt käteen mitään. Oiskohan sittenkin pitänyt kierrättää viimeisen radan viimeinen hyppy väärältä puolelta? :D Säkäluokan yhteistulosten paras palkittiin kyllä Aino Pikkusaaren valokuvaussessiolla. Meidän (äärimmäisen luotettavien) laskutoimitustemme mukaan Tuitun tripla oli toiseksi nopein.