Marke oli tehnyt radan, jossa melkein kaikki hypyt mentiin takaa. Pientä kiireentynkää meinasi siis pukata, kun yritti ehtiä niihin peräkkäisiin takaakiertoihin. Mutta onneksi vain pientä ;) Jaoin radan suosiolla kolmeen osaan ja suunnittelin siis palkkauspaikat etukäteen. Siinä palkan tiputtamisessa mulla vaan olisi vielä muistettavaa...

Aloitushyppy mentiin ihan suoraan :D Sitten takaakiertoniisto/pyöritys (jonka Luu meinasi aina kieltää), josta jatkettiin kolmelle porrastetusti rinnakkain olevalle hypylle. Nämä kaikki takaa. Ensin ajattelin, että ei mitään jakoja tehdä sisäpuolelta takaakiertoina, joten pakkovalssasin toiselle puolen ja yritin tehdä ekat välistävetona ja vikan kierrättää toista kautta. No, ei kyllä mitään jakoja näinkään. Ennen luovuttamista koitettiin sitten se sisäpuoli, ja tein takaakierrot twisteillä. Niillä mun huonoilla ;) Hyvää treeniä siis! Saatiin kuin saatiinkin onnistumaan! Ei nätisti, mutta kumminkin.

Seuraavan putken jälkeen mentiin kaksi hyppyä "uuna", eli ns. "yksinkertaisesti" (jostain treeneistä elämään jäänyt määritelmä :D). Tässä Luu tuli siitä toisesta hypystä ali, korkeus oli varmaan luokkaa 50 cm. Mun piti käydä linjaamassa se siellä hypyn takana, että sain sen hyppäämään. Näitä tiukkoja hyppykulmia täytyisi mennä joskus tekemään ihan erikseen.

Sitten mentiin sama kolmen hypyn kuvio toiseen suuntaan, paitsi ettei vika ollut enää takaakierto. Tässä piti tehdä twisti kunnolla, että ehti ohjaamaan seuraavan syvemmällä olleen hypyn taakse. Tässä mulle tulikin aina vähän liian kiire, ja jos jotenkin onnistui, niin kakkoshypyn rima tippui. Kepeille avokulmaan, mutta hyppy valui sen verran, että se vähän helpotti kulmaa. Joka kerta oikein! Silleen meni väärin, kun jatkoin suoraan kepeille ilman hyppyä ja yritin lähettää avokulmaan.

Viimeisessä pätkässä ei ollutkaan mitään kovin erikoista, vain yksi takaakiertokin. Tein siihen niistopersjätön, jossa meinasin unohtaa persjättöosuuden. Ihan ok kuitenkin. Meidän ratamme loppui putkeen, esteelle 19. Sen jälkeen olisi ollut enää keinu.

Toisella kierroksella koitettiin sitten koko rataa. Alkua piti uusia pari kertaa, mutta sitten selvitettiin koko pätkä yhdellä rimantiputuksella. Kisamittainen hyppyrata, eikä ihan helppo! Tuntuu, että ollaan harpottu viime aikoina aika tavalla eteenpäin ja pakka pysyy jotakuinkin kasassa aina vaan pidempiä pätkiä. Nytkin oli kyllä kiire melkein koko ajan, mutta kaaos pysyi tarpeeksi hallittuna, eikä homma lähtenyt leviämään käsistä heti kolmen esteen jälkeen. Ja mitä enemmän saa tehtyä tämmöisiä suht ehjiä ratasuorituksia, sitä paremmin uskaltaa ohjata ja luottaa siihen, että kyllä me jotain osataan. Luun kanssa <3

Se tippunut rima oli samassa takaakiertohypyssä kuin ekalla kierroksellakin. Radalla en ehtinyt reagoida siihen ajoissa. Koitettiin sitä kohtaa vielä erikseen, mutta en oikein saanut sitä menemään. Luukin alkoi herpaantua ja keskittyä huonommin. Muitakin rimoja tippui muutamia, mutta ei tuhottomasti. Ja tuota yhtä lukuunottamatta ne pysyivät noissa twisteissä, vaikka varmasti ohjasin hätäisesti ja myöhässä. Aloitushyppy oli 60 cm (tuli hyvin!), muut sitten jostain medeistä 55 senttiin.

Väliajoilla tehtiin puomin palikkaa, jonka hilasin hiekkakasaa vasten. Ensin nousuja, suoria ja vinoja. Valtaosa ok, mutta joku törkeäkin. Sitten myös alastuloja. Oikeaa paikkaa naksutellen eri suunnista, eli ihan pentutreeniäkin, jossa Luu sai pakittaa takajalat kontaktille. Pari ohi juosten lelulla palkaten. Näissä himmailee :(

Tuittukin juoksi muutaman putken ja kepitteli :) Lenkillä käytiin rannallakin, joten Luu pääsi uimaan. Viime kerrasta onkin jo hetki. Olipa sillä taas hienoa!